Paimennusta Savon sydämessä
Perjantaina koitti pitkään odotettu päivä, kun pakattiin auto täyteen tavaraa, koirat kyytiin ja navigaattoriin suunnaksi Kuopio. Paimennusleiri Kuttukuussa siis kutsui meitä!
Vähän huolestununein fiiliksiin matkaan lähdettiin kuitenkin, koska Nooa ei ollut missään tapauksessa hyvässä kunnossa ja pää oli sillä edelleen vaan vähän tokkurainen. Mutta kun majoituskin oli varattu ja leiri maksettu, niin kokeilemaan päätettiin kuitenkin mennä.
Oman haasteensa matkan tekoon toi kuuma ilma ja paahtava aurinko. Yksin kun reissaa niin taukopaikat piti valita sen mukaan, mistä saa nopsaan ruokaa ja auton uskaltaa jättää kontti auki siksi aikaa kun käyt sisällä.
Epilepsiakoiran kanssa ryhmämajoitukset ei oikein toimi ja kun vielä Nooa ei takuulla nukkuisi jos sen johonkin häkkiin sulkee niin valittiin vaihtoehto mökki leirintäalueelta 20km päästä. Ja vitsit miten ihana mökki olikaan! Oli alueen reunalla omassa rauhassaan. Oma ranta ja sauna ja melkein pihasta pääsi lähtemään lenkkeilyttämään koiria loppumattomille pehmeille metsäteille. Ihan luksusta! Paitsi että hyttysiä oli enemmän kuin laki sallii, mutta asian korjaamiseksi käytiin lauantain paimennusten jälkeen hakemassa kaupasta hyttyskarkotin.
Että miten mä sitten rakastankaan Sinikan ajatusmaailmaa ja tyyliä koiria suhteen. Niiltä vaaditaan sen verran, mihin ne pystyy. Mihinkään ei ole kiire ja koiraa ei turhaan paineisteta. Pennut saa alueella juoksennella vapaasti ja se on oikeastaan pakollistakin :) Kina otti tästä ilon irti ja tutki koko läänin läpi, leikki kaikkien koirien kanssa, etsi tunkiolta lampaan luita ja kävi välillä auttamassa paimenessa olevia koiria. Nooan kanssakin oli pakko tulla aina aitaukseen ja kerran sai huomauttaakin että lampaita ei jahdata mutta oppi siitä kerrasta olemaan kunnolla.
Lauantaina Nooa aloitti hakemalla rentoutta peruskuljetukseen ja alkoikin löytyä aika nopsaan. Asenne oli ihan eri heti alkuun kuin pitkään aikaan. Joskin siitä huomasi, että automatka painoi päälle, pää oli vähän sumuinen ja hellekin hidasti menoa. Kävi jotenkin tosi hitaalla ja oli epätarkka. Tehtiin myös lauman vaihtoa varikolta ja ykkösluokassa olevia työntöjä. Tässä oli niin super että meni melkein kylmät väreet. Kohdisti fokuksen heti lampaaseen jota piti painostaa, seisoi paikallaan ja painokkaasti haukkui kohti. Oli upeaa katsoa, miten oma pieni koira pystyy tuollaiseen lampaan lukuun. Tehtävänä koiralle toki rankka, koska ei ole helppo homma työntää lampaita ihmisen ohi, etenkin kun kyseesssä vasta nuori koira. Mutta niin se vaan onnistui useamman kerran. Tehtiinkin sitten kollektiivinen päätös, että Nooa jättää hommat lounastaukoon ja jatketaan seuraavana päivänä. Kuumuus alkoi selvästi vaivata sitä ja oli tosi väsyneen oloinen, niin se vaan tauti vaikuttaa. Kerittiin sitten muutama lammas sen sijaan.
Sunnuntaina Nooa oli heti aamusta asti vähän virkeämmän oloinen ja päätin ottaa sille häkin ja aurinkosuojapeitteen laitumelle mukaan että saan sen varjoon. Päivän ohjelmana oli laidunnukset ja hakukaaret. Kerran treenien alussa piti muistuttaa mun tilasta ja sen jälkeen teki niin nätisti töitä. Oli rento, rauhallinen, kuunteli käskyt ekalla. Käveli lauman perässä kuljetuksissa, ei varastanut vartioinnista. Haki varikolta porukkaa niin että meni ahtaasta välistä taakse kääntämään porukan kaikessa rauhassa. Ja sitten ne hakukaaret. Meinasi tulla tippa linssiin kun katsoin oman koirani kaarta. Iso, pullea, rauhallinen kaari ja oikeasti vielä aika kaukaa lähetettynä. Ei haukkua, ei ryntäilyä. Sama sekä oikealle että vasemmalle. Nyt oli ansaittu Sinikan kehut, että tämä on paras sheltti mitä hän on nähnyt! Oli niin ihanaa nähdä, miten se taas alkoi pelittämään. Voima riitti keskilinjalla työntää porukkaa ja ei yrittänytkään nousta turhaan pois sieltä, tekee isoja kaaria, työskentelee ahtaissa paikoissa ja kulkee rauhassa. Ai että, tätä lisää kiitos!
Ja saihan se Kinakin kehuja (taas). Kovasti kiiteltiin miten avoin, reipas, rohkea ja tasapainoinen pentu on. Ja sitähän se onkin. Oikea kultakimpale!
Oli kyllä niin hieno viikonloppu. Sinikka on vaan niin paras! Ja ihanat leirikaverit, hienoja koiria ja upea keli. Suuria tunteita, iloa ja naurua. Tällä taas jaksaa eteenpäin :)
Vähän huolestununein fiiliksiin matkaan lähdettiin kuitenkin, koska Nooa ei ollut missään tapauksessa hyvässä kunnossa ja pää oli sillä edelleen vaan vähän tokkurainen. Mutta kun majoituskin oli varattu ja leiri maksettu, niin kokeilemaan päätettiin kuitenkin mennä.
Oman haasteensa matkan tekoon toi kuuma ilma ja paahtava aurinko. Yksin kun reissaa niin taukopaikat piti valita sen mukaan, mistä saa nopsaan ruokaa ja auton uskaltaa jättää kontti auki siksi aikaa kun käyt sisällä.
 |
| Tauolla Patalahden Teboililla |
Että miten mä sitten rakastankaan Sinikan ajatusmaailmaa ja tyyliä koiria suhteen. Niiltä vaaditaan sen verran, mihin ne pystyy. Mihinkään ei ole kiire ja koiraa ei turhaan paineisteta. Pennut saa alueella juoksennella vapaasti ja se on oikeastaan pakollistakin :) Kina otti tästä ilon irti ja tutki koko läänin läpi, leikki kaikkien koirien kanssa, etsi tunkiolta lampaan luita ja kävi välillä auttamassa paimenessa olevia koiria. Nooan kanssakin oli pakko tulla aina aitaukseen ja kerran sai huomauttaakin että lampaita ei jahdata mutta oppi siitä kerrasta olemaan kunnolla.
Lauantaina Nooa aloitti hakemalla rentoutta peruskuljetukseen ja alkoikin löytyä aika nopsaan. Asenne oli ihan eri heti alkuun kuin pitkään aikaan. Joskin siitä huomasi, että automatka painoi päälle, pää oli vähän sumuinen ja hellekin hidasti menoa. Kävi jotenkin tosi hitaalla ja oli epätarkka. Tehtiin myös lauman vaihtoa varikolta ja ykkösluokassa olevia työntöjä. Tässä oli niin super että meni melkein kylmät väreet. Kohdisti fokuksen heti lampaaseen jota piti painostaa, seisoi paikallaan ja painokkaasti haukkui kohti. Oli upeaa katsoa, miten oma pieni koira pystyy tuollaiseen lampaan lukuun. Tehtävänä koiralle toki rankka, koska ei ole helppo homma työntää lampaita ihmisen ohi, etenkin kun kyseesssä vasta nuori koira. Mutta niin se vaan onnistui useamman kerran. Tehtiinkin sitten kollektiivinen päätös, että Nooa jättää hommat lounastaukoon ja jatketaan seuraavana päivänä. Kuumuus alkoi selvästi vaivata sitä ja oli tosi väsyneen oloinen, niin se vaan tauti vaikuttaa. Kerittiin sitten muutama lammas sen sijaan.
 |
| Ainut varjopaikka |
Ja saihan se Kinakin kehuja (taas). Kovasti kiiteltiin miten avoin, reipas, rohkea ja tasapainoinen pentu on. Ja sitähän se onkin. Oikea kultakimpale!
Oli kyllä niin hieno viikonloppu. Sinikka on vaan niin paras! Ja ihanat leirikaverit, hienoja koiria ja upea keli. Suuria tunteita, iloa ja naurua. Tällä taas jaksaa eteenpäin :)
Kommentit
Lähetä kommentti