Jekyll&Hyde
Olen useasti todennut, että koirallani on kaksi persoonallisuutta, sillä on skitsofrenia tai sitten se vaan on Jekyll ja Hyde. Ilmiö on taas havaittu etenkin paimennuksen suhteen. Nooalla oli välissä huikea zen-tila; reilut parikymmenpäinen lauma liikkui rauhallisesti, koira oli rauhallinen eikä karannut edes laumanvartioinnista. Häkitys pikkuhäkkiin keskellä peltoa sujui ongelmitta ja poisotto oli suoraan oppikirjasta. Kuvat ovat tältä kerralta. Se on jo paljon ku voi itse ottaa kuvia samalla :) Seuraavalla kerralla pellolla olikin sitten jokasuuntaan säntäilevä, kaikista käskyistä luistava koira, joka ei pysynyt kertaakaan vartioinnissa paikallaan vaan toi aina lauman ilman lupaa ja aivan helkkarin kovalla vauhdilla!
Paineen lisääminen paikallaan oloon ei auta, lisää vaan halua lähteä tilanteesta pois ja purkaa paine. Hermostuminen sen jälkeen kun on jo noussut ei auta, koska palkkautuu jo siitä kun saa lähteä liikkeelle. Palkkaaminen paikallaolossa ei auta. Oikeastaan aika pitkälti kaikki on koitettu. Olen alkanut katsella tilanteita joissa helpoiten lähtee ja todennut, että pienellä koiralla on liian iso huoli siitä, että lampaat karkaa niin se käy hakemassa ne takaisin. Koitetaan nyt keksiä erilaisia harjoitteita, joissa oppii ettei niitä vaan tarvitse käydä hakemassa.
Eilen oltiin treenaamassa taas. Keli oli ihan mitä parhain. Aurinko paistoi, pelto oli kuiva ja tarkeni ilman paksua takkia ja hanskoja jo. Eka kiekka oltiin pienemmässä aitauksessa muistuttelemassa stopeissa pysymistä. Superrauhallinen koira, itsekin yllätyin. Tokakiekka lähdettiin isolle pellolle ja olikin iso lauma, 30-40 lammasta. Nooalle sopiva, se rauhoittuu tekemään kun on isompi porukka. Otettiin peruskuljetusta, kiemurtelua, lauman vartiointeja. Vartioinneista paristi karkaili, mutta muuten oli todella rauhallinen ja pätevä.
Lopuksi vielä häkitettiin koko iso porukka. Aitauksessa oli valmiiksi pari lammasta jotka tietenkin portin avatessa viipelsi ulos ja lähtivät päinvastaiseen suuntaan. Nooa haki lauman turhan vauhdilla ja nehän meni ohi portista kavereiden perään. Mutta se joka yllätti minut oli että se stoppasi eikä lähtenyt perään hakemaan niitä ilman lupaa! Käveli rauhassa vieressäni lähemmäs ja siitä sain lähetettyä keräämään hallitusti. Tokalla yrittämällä saatiin lampaat sisään portista ja Nooa vielä nätisti työnsi loppuosan sisään, jotka jäivät jumittelemaan, stoppasi käskystä ja tuli pois aitauksesta eikä lähtenyt keräämään laumaa uudelleen. Huikea pieni työkoira!
Paineen lisääminen paikallaan oloon ei auta, lisää vaan halua lähteä tilanteesta pois ja purkaa paine. Hermostuminen sen jälkeen kun on jo noussut ei auta, koska palkkautuu jo siitä kun saa lähteä liikkeelle. Palkkaaminen paikallaolossa ei auta. Oikeastaan aika pitkälti kaikki on koitettu. Olen alkanut katsella tilanteita joissa helpoiten lähtee ja todennut, että pienellä koiralla on liian iso huoli siitä, että lampaat karkaa niin se käy hakemassa ne takaisin. Koitetaan nyt keksiä erilaisia harjoitteita, joissa oppii ettei niitä vaan tarvitse käydä hakemassa.
Eilen oltiin treenaamassa taas. Keli oli ihan mitä parhain. Aurinko paistoi, pelto oli kuiva ja tarkeni ilman paksua takkia ja hanskoja jo. Eka kiekka oltiin pienemmässä aitauksessa muistuttelemassa stopeissa pysymistä. Superrauhallinen koira, itsekin yllätyin. Tokakiekka lähdettiin isolle pellolle ja olikin iso lauma, 30-40 lammasta. Nooalle sopiva, se rauhoittuu tekemään kun on isompi porukka. Otettiin peruskuljetusta, kiemurtelua, lauman vartiointeja. Vartioinneista paristi karkaili, mutta muuten oli todella rauhallinen ja pätevä.
Lopuksi vielä häkitettiin koko iso porukka. Aitauksessa oli valmiiksi pari lammasta jotka tietenkin portin avatessa viipelsi ulos ja lähtivät päinvastaiseen suuntaan. Nooa haki lauman turhan vauhdilla ja nehän meni ohi portista kavereiden perään. Mutta se joka yllätti minut oli että se stoppasi eikä lähtenyt perään hakemaan niitä ilman lupaa! Käveli rauhassa vieressäni lähemmäs ja siitä sain lähetettyä keräämään hallitusti. Tokalla yrittämällä saatiin lampaat sisään portista ja Nooa vielä nätisti työnsi loppuosan sisään, jotka jäivät jumittelemaan, stoppasi käskystä ja tuli pois aitauksesta eikä lähtenyt keräämään laumaa uudelleen. Huikea pieni työkoira!
Kommentit
Lähetä kommentti