Ratakurssi
Palataanpa epilepsikohtausta edeltävään viikonloppuun. Silloin olimme paimennuksen ratakurssilla. Ratakurssin ideana on mukailla kisoissa vastaantulevia tehtäviä. Rataan kuului lampaiden otto aitauksesta, kulejtus "sillan yli", kuja, pujottelu, tiepysäytys, rehukärryn ohi kuljetus, laidunnuksen vartiointi, paluu sillan yli, kulku pihan läpi ja lopuksi vielä tiekuljetus ennen uudelleen häkitystä.
Yleensä kukaan ei halua olla ekana, niin tälläkin kertaa. Ilmoitin, että me voimme aloittaa. Tiedän itse koirani ongelmat niin ne ei tule minulle yllätyksenä vaikka tehtäisiin rataa. Nooahan kyllä stoppaa aika hyvin, mutta jos sen jättää vartioimaan laumaa, niin se hyvin tyypillisesti lähtee heti hakemaan lauman jos yksikin lammas edes liikuttaa päätään. Hän on vähän turhan vastuuntuntoinen koira. Toinen ikuisuusongelma on vauhti hakukaarella ja kaaren ahtaus. Paneudutaan näihin kesän aikana todenteolla.
Aloitettiin eka kierros todella hienosti. Nooa meni nätisti ahtaastsa välistä irrottamaan lampaat aidasta, toi ne nätisti portille ja piti paikkansa lampaiden ja portin välissä. Saatiin lauma myös hyvin haltuun portin sulkemisen jälkeen. Ongelma syntyikin sitten kujasta, joka oli tarkoitus tehdä poispäinajona. Koiran olisi pitänyt kävellä ohjaajan oikealla puolella työntämässä laumaa ja sehän oli tokokoiralle ihan mahdotonta. Ei olla siis poispäinajoa tehty varsinaisesti lainkaan, siis siten että koiran pitäisi oikeasti työntää laumaa eteenpäin. Kun otin koiran vasemmalle ja käveltiin yhdessä niin sitten onnistui. Tiepysäytys oli super, eikä muissakaan osissa isoja ongelmia ollut. Lopussa taas varasti hakemaan lauman kun vietiin takaisin aitaukseen, mutta tiiminä me ollaan opittu selviämään näistäkin tilanteista.
Kakkoskiekan alku olikin sitten vähän haastavampi kun lampaat tuli koiran ohi aitauksesta ulos. Sai itse sprintata vähän että sai vedettyä ne jonnekin minne jäävät. Sen jälkeen Nooa vielä hajotti lauman kunnei uskaltanut mennä loppuun asti seinän ja lauman välistä. Mutta siitä selvittyämme loppu meni kivasti.
Päivä oli varsin kiva. Sää oli kylmä, mutta ei satanut. Ruoka oli erinomaista ja porukka ihan mahtava. Toisia katsomalla oppii melkein yhtä paljon kuin itse tekemällä ja nimenomaan oppii näkemään mitä kannataa tehdä ja mitä ei. Itse kun suoritat niin ei ehdi monesti niin hirveästi miettiä, kun on se valonnopeudella liikkuva koira ja lammaslauma, joita pitää seurata. Jälkeenpäin sitten voi miettiä että se olisi kannattanut tehdä niin ja näin. Kuvista kiitos kuuluu treenikaveri Annelle.
Yleensä kukaan ei halua olla ekana, niin tälläkin kertaa. Ilmoitin, että me voimme aloittaa. Tiedän itse koirani ongelmat niin ne ei tule minulle yllätyksenä vaikka tehtäisiin rataa. Nooahan kyllä stoppaa aika hyvin, mutta jos sen jättää vartioimaan laumaa, niin se hyvin tyypillisesti lähtee heti hakemaan lauman jos yksikin lammas edes liikuttaa päätään. Hän on vähän turhan vastuuntuntoinen koira. Toinen ikuisuusongelma on vauhti hakukaarella ja kaaren ahtaus. Paneudutaan näihin kesän aikana todenteolla.
Aloitettiin eka kierros todella hienosti. Nooa meni nätisti ahtaastsa välistä irrottamaan lampaat aidasta, toi ne nätisti portille ja piti paikkansa lampaiden ja portin välissä. Saatiin lauma myös hyvin haltuun portin sulkemisen jälkeen. Ongelma syntyikin sitten kujasta, joka oli tarkoitus tehdä poispäinajona. Koiran olisi pitänyt kävellä ohjaajan oikealla puolella työntämässä laumaa ja sehän oli tokokoiralle ihan mahdotonta. Ei olla siis poispäinajoa tehty varsinaisesti lainkaan, siis siten että koiran pitäisi oikeasti työntää laumaa eteenpäin. Kun otin koiran vasemmalle ja käveltiin yhdessä niin sitten onnistui. Tiepysäytys oli super, eikä muissakaan osissa isoja ongelmia ollut. Lopussa taas varasti hakemaan lauman kun vietiin takaisin aitaukseen, mutta tiiminä me ollaan opittu selviämään näistäkin tilanteista.
Kakkoskiekan alku olikin sitten vähän haastavampi kun lampaat tuli koiran ohi aitauksesta ulos. Sai itse sprintata vähän että sai vedettyä ne jonnekin minne jäävät. Sen jälkeen Nooa vielä hajotti lauman kunnei uskaltanut mennä loppuun asti seinän ja lauman välistä. Mutta siitä selvittyämme loppu meni kivasti.
Päivä oli varsin kiva. Sää oli kylmä, mutta ei satanut. Ruoka oli erinomaista ja porukka ihan mahtava. Toisia katsomalla oppii melkein yhtä paljon kuin itse tekemällä ja nimenomaan oppii näkemään mitä kannataa tehdä ja mitä ei. Itse kun suoritat niin ei ehdi monesti niin hirveästi miettiä, kun on se valonnopeudella liikkuva koira ja lammaslauma, joita pitää seurata. Jälkeenpäin sitten voi miettiä että se olisi kannattanut tehdä niin ja näin. Kuvista kiitos kuuluu treenikaveri Annelle.
Kommentit
Lähetä kommentti