ASCA paimennusta ja edustustehtäviä

Viikonloppu alkoi osaltamme edustustehtävillä Turun Hankkijalla. Nooan kanssa moisiin kansanjuhliin ei rapsuttelukoiraksi ole lähtemistä, mutta Kina nyt tunnetusti rakastaa niin paljon ihmisiä että sille tuollaiset tilaisuudet on takuulla lähinnä vaan ihania! Ja niinhän se olikin. Kina rakasti kaikki ihmisiä vauvasta vaariin suurella sydämellä ja juoksi suorastaan vastaan ohikulkevia ihmisiä. Sitä ei jännittänyt muut koirat, ei pyörätuolit, ei pupuhahmoon pukeutunut ihminen, ei minipossu, ei hevonen. Se oli reipas, rohkea ja innostunut. Huippu pentu!




Lauantaina sitten puolestaan mukaan lähti Nooa reissulle Kausalaan ja kokeilemaan ASCA-paimennusta. Muut mukanaolijat olivat yllättäen ausseja, mutta hienosti harmaa ohjus edusti vääränrotuisia joukossa! Päivä aloitettiin lampailla ja suorittamalla ASCAN started rata lampailla. Rata koostuu pienestä aitauksesta ulosotolla, kahden portin läpi kuljetuksesta ja uudelleenhäkityksestä. Tässä kisamuodossa arvostetaan nimenomaan koiran tekemistä eikä ohjaajan tekemisillä tai käskytyksillä ole pisteytykseen merkitystä. Lampaat olivat todella juoksevaisia ja koiran oli oikeasti oltava hereillä ja itsenäinen jotta sai pidettyä lampaat. Rata ajettiin kaksi kertaa läpi. Nooahan olikin sitten ihan elementissään, kun sai hakea ottoaitauksesta nato-ohjuksena ampuvat lampaat takaisin ja loppurata sujui molemmilla kerroilla kivasti siinä mielessä, että lampaat tuli mukana koko matkan, kun eivät muuallekaan päässeet koiran juostessa koko ajan ympyrää :) Kyllähän se siitä olisi käskytyksellä asettunut varmasti, mutta kouluttajan ohjeena oli pitää pää kiinni ja antaa koiran tehdä. Eihän tuo jatkuva ympyränjuoksemisen ole toivottavaa, muttta kyllä tuolla radan olisi saanut suoritettua. Piti kuitenkin ihan hyvää etäisyyttä nyt lampaisiin ja kuunteli kyllä stoppikäskyn jos sellaisen antoi.











 Lounaan jälkeen (super hyvää ruokaa!) jatkettiin sitten ankkapaimennuksen osalta. Ankkoja paimentaessa koiran pitää liikkua todella rauhallisesti ja pitää paljon pidempää etäisyyttä. Lisäksi ankat eivät tule ihmiselle, joten niitä pitää paimentaa poispäin ajona. Nooalla on lampailla poispäinajo täysin kokonaan harjoittelematta, koska sillä on todella vahva tasapainon ajatus ja ei haluaisi tulla tasapainopisteestä pois millään. Pyysin saada aloittaa remmissä, koska olin ihan varma, että Nooa syö vähintään yhden ankan päivälliseksi! Mutta sepäs olikin niin rauhallisen oloinen, että kouluttaja pyysi päästämään sen irti. Ja voi miten meinasi tulla ihan tippalinssiin! Nooahan oli todellinen ankkamestari. Osasi kulkea kävelyvauhtia, riittävän kaukana ja kuunteli tarkasti kaikki käskyt mitä annoin. Kulki jopa minun oikealla puolella, joka on ollut sille ihan absurdiajatus aiemmin. Voi miten ylpeä olinkaan pikkupojasta!






Päivä oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Näin kivaa meillä ei taida olla ollut paimentaessa pitkiin aikoihin! Varmasti mennään uudelleenkin jos vaan tilaisuus koittaa. Kuvista kiitos kuuluu Niina Savelalle.

Ja kun kerran seuduilla jo oltiin, niin käytiin samalla myös treffaamassa Nooan kasvattajaa. Oli varsin mukava turista ja Nooa pääsi leikkimään ihanien shelttityttöjen kanssa!

Kommentit