Loputtomat metsät
Yksi ehdoton pienessä maalaiskunnassa asumisen hyvä puoli on mahtavat lenkkimaastot. Asumme kyllä ihan "keskustan" tuntumassa, mutta taajama päättyy meidän taloyhtiön jälkeen ja sitten alkaakin peltomaisema ja maaseutu. Ihan vieressä ei mitään isoa metsää meillä ole mutta jo se, että pääsee lenkille niin ettei vastaan tule yhtään muuta lenkkeilijää on aika iso bonus.
Mutta jos viitsii kävellä kilometrin tai ajaa autolla 3 minuuttia niin sitten alkaakin joka suunnasta loppumattomat metsät. Vaikka joka päivä kävisit 10km metsälenkillä niin yhtenäkään päivänä ei tarvitse mennä samaa lenkkiä. Eikä muuten tulee yleensä niitä vastaantulijoita siellä metsissäkään, joten aika huoletta saa antaa koiran juosta vapaana pitkänkin matkaa edellä. Se on minulle aika iso juttu, koska Nooa ei perinteisen paimenkoira tyylistä poiketen yleensä pysy hirveän lähellä ja välillä voi hetkeksi unohtaakin että emäntäkin oli mukana lenkillä. Luokse kyllä tulee kutsusta, vaikka olisi se koirakin näköpiirissä.
Eilen lähdettiin korjaamaan valtava virhe eli se, että Nooa ei ole koskaan käynyt Kullaanvuoren huipulla. Auto Ruskon hiihtokeskukselle ja eikun matkaan kohti Ruskon huippua! Ei kyllä menty suorinta reittiä vaan kierretiin alakautta Raision puolelle ihanaa peltotietä pitkin auringonpaisteesta nauttien. Nooa jäljesti matkan varrelta aikamoisen saaliinkin itselleen, joka kuitenkin pienen neuvonpidon jälkeen päätettiin jättää niille sijoilleen.
Kullaanvuoren huipulta avautui yhtä hienot maisemat metsän yli kuin aina ennenkin. Siinä missä omistaja puuskutti mäkeä ylös, oli Nooa juossut kolme kertaa jo huipulle ja takaisin. On sillä vaan rautainen fysiikka :) Lepotaukokaan ei mäen harjalla olisi maistunut vaan toista reunaa tassut vei jo alas tosi hienoa keppiä suussa kantaen.
Kyllä metsässä samoilu vaan on parasta terapiaa ja mindfullnessia. Koirastakin näkee, miten sen olemus rauhoittuu kun se pääsee metsään. Toki se muistaa välillä sinkoilla sekopäisesti ja saada juoksuhepuleita, mutta nykyään pääosin hölköttelee letkeää pitkää ravia eteenpäin tai jäljestää metsäneläimiä. Kiipeily, juurakoissa kulkeminen ja puunrunkojen ylitys tekevät tietenkin yhdistettynä rentoon liikkumiseen myös hyvää lihaksistolle ja palautumiselle treeneistä. Tästä nauttii keho ja mieli siis!
 |
| Pellon takana metsän keskellä on meidän koti |
Mutta jos viitsii kävellä kilometrin tai ajaa autolla 3 minuuttia niin sitten alkaakin joka suunnasta loppumattomat metsät. Vaikka joka päivä kävisit 10km metsälenkillä niin yhtenäkään päivänä ei tarvitse mennä samaa lenkkiä. Eikä muuten tulee yleensä niitä vastaantulijoita siellä metsissäkään, joten aika huoletta saa antaa koiran juosta vapaana pitkänkin matkaa edellä. Se on minulle aika iso juttu, koska Nooa ei perinteisen paimenkoira tyylistä poiketen yleensä pysy hirveän lähellä ja välillä voi hetkeksi unohtaakin että emäntäkin oli mukana lenkillä. Luokse kyllä tulee kutsusta, vaikka olisi se koirakin näköpiirissä.
Eilen lähdettiin korjaamaan valtava virhe eli se, että Nooa ei ole koskaan käynyt Kullaanvuoren huipulla. Auto Ruskon hiihtokeskukselle ja eikun matkaan kohti Ruskon huippua! Ei kyllä menty suorinta reittiä vaan kierretiin alakautta Raision puolelle ihanaa peltotietä pitkin auringonpaisteesta nauttien. Nooa jäljesti matkan varrelta aikamoisen saaliinkin itselleen, joka kuitenkin pienen neuvonpidon jälkeen päätettiin jättää niille sijoilleen.
Kullaanvuoren huipulta avautui yhtä hienot maisemat metsän yli kuin aina ennenkin. Siinä missä omistaja puuskutti mäkeä ylös, oli Nooa juossut kolme kertaa jo huipulle ja takaisin. On sillä vaan rautainen fysiikka :) Lepotaukokaan ei mäen harjalla olisi maistunut vaan toista reunaa tassut vei jo alas tosi hienoa keppiä suussa kantaen.
Kyllä metsässä samoilu vaan on parasta terapiaa ja mindfullnessia. Koirastakin näkee, miten sen olemus rauhoittuu kun se pääsee metsään. Toki se muistaa välillä sinkoilla sekopäisesti ja saada juoksuhepuleita, mutta nykyään pääosin hölköttelee letkeää pitkää ravia eteenpäin tai jäljestää metsäneläimiä. Kiipeily, juurakoissa kulkeminen ja puunrunkojen ylitys tekevät tietenkin yhdistettynä rentoon liikkumiseen myös hyvää lihaksistolle ja palautumiselle treeneistä. Tästä nauttii keho ja mieli siis!
Kommentit
Lähetä kommentti