Nooa

Nimi: Zelmarian Wind Chill
Syntymäaika: 27.8.2015
Rotu: Shetlanninlammaskoira
Sukupuoli: uros
Säkä: n.46cm

Suoritetut testit ja kokeet:
MH-kuvaus suoritettu 29.4.2017
Rally-toko ALOHYV 92p 18.3.2017
PAIM-E H 79p 9.9.2017

Nooa on elämäni koira - se on varma jo tässä vaiheessa. Se on kaikkea, mitä normaali sheltti ei ole, se on todella haastava ja koettelee hermoja useammin kuin luoja soisi. Siltikään en ikinä vaihtaisi sitä mihinkään toiseen koiraan.

Lähdimme alunperin kasvattajalle katsomaan mustavalkoista urosta, joka minulle varattiinkin. Seuraavana yönä näin kuitenkin unta jääkarhunpoikasesta ja aamulla herätessä olin varma, että minun pitää soittaa kasvattajalle ja kysyä mahdollisuudesta vaihtaa mieleen kummittelemaan jääneeseen bi-merle urokseen. Onneni on, että kasvattaja tähän suostui ja seuraavana viikonloppuna lähdettiin hakemaan tuo pikku jääkarhu kotiin.

Nooa rakastaa tuttuja ihmisiään ja kaikkia narttuja ja leikattuja uroksia. Se jaksaa juosta, riehua ja leikkiä ikuisesti.

Nooa OLISI varsin pätevä harrastuskoira moneenkin lajiin JOS löytäisi sisäisen zen-tilansa ja keskittymiskykynsä useamminkin kuin muutamaksi minuutiksi kerrallaan, kun aurinko, tähden ja kuu ovat oikeassa asennossa. Nooalla on ADHD, siihen ei tarvita tutkimuksia tämä toteamaan, riittää että viettää sen kanssa noin puoli minuuttia niin asia tulee varsin selväksi. Lisäksi se rakastaa omaa ääntään ja käyttää sitä varsin monipuolisesti. Tämäkin tulee selväksi siinä samassa puoliminuuttisessa. Ratkaisu mihin tahansa tilanteeseen on Nooan mielestä täysillä juokseminen ja haukkuminen. Niillä pystyy purkamaan vaikka MacGyverillekin liian haastavan pommin, jos Nooalta kysytään!

Mutta täytyy todeta, että vaikka koira on välillä äärimmäisen rasittava ja haastava, eikä päästä ohjaajaansa helpolla ikinä, niin se takuulla opettaa ohjaajalleen satakertaisesti enemmän kuin mitä helpomman koiran kanssa oppisi. Kikkakolmosten rinnalla on käytössä jo kikkaviitoset, tai ehkä kuutosetkin. Treenaamme säännöllisesti viikottain tokoa. Lisäksi  tykätään tehdä jälkeä ja henkilöhakua, rally-tokoakin on kokeiltu ja agilityakin. Viimeeksi mainittuun ei riitä ohjaajan koordinaatiokyky sitten niin millään, hatunnosto niille kellä riittää. Ja sitten meillä on harrastuksena paimennus. Siitä voisin puhua vaikka koko vuoden, mutta siitä lisää blogikirjoitusten puolella.

Pääasiana meidän treeneissä on hyvä fiilis ja harrastamisen ilo. Koetuloksia tulee sitten jos on tullakseen. Suurin haaste lienee ohjaajan pääkopan sisällä, jossa kisaaminen ja hermot ei oikein mahdu samaan aikaan toimimaan.