Noin viikon uutiset

Viime viikonlopulta jäi käsittelemättä kokonaan lauantain paimennustreenit. Teemana oli häkitys ja ulosotto. Koiralla oli ekalla kierroksella stopit pahasti hukassa, vauhtia ihan liikaa ja lampailla kova veto. Homma meni kauniisti sanottuna haastavaksi. Tokalla kierroksella onneksi koiran kierrokset vähän laski ja ohjaajakin skarppasi sen verran, että lampaat saatiin ihan supernätisti häkitettyä ja otettua ulos. Pikku hiljaa...




Viime viikko muuten nautittiin pitkälti ulkoilusta ja tehtiin pitkiä lenkkejä metsässä. Kelit ei kyllä oikein tuohon ulkoiluun olleet parhaat mahdolliset, kun vaihtelua oli lumihangesta, loskaan ja jäätikköön. Torstaina onneksi kaikkein kauheimpaan loskapaskaräntämyrskyyn meille lähti puolentoistatunnin metsälenkille seuraksi Nella-collie. Yhdessä kulkien taival oli kepeämpi, kengät tosin kastui ekan vartin aikana ja kotona oli jalat niin märät että tartti sukatkin kuivata. Nooakin suorastaan syöksyi sisään autoon lenkin jälkeen, sen verran ällö oli keli vissiin senkin mielestä.


Perjantaina lähdettiin kohti Someroa ja viikonlopun koiranhoitokeikkaa. Kovin raskas jobi ei siis ollut kyseessä, kun olivat äitini koirat, jossa Nooa viettää muutenkin paljon aikaa. Nyt vaan he lähtivät itse pois kotoa. Samalla oli mahdollisuus käydäkin treenaamassa paimennusta sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantain treenit otettiin teemalla "maltti on valttia". Käytännössä siis treenin kuluksi tuli se, että koiran piti mennä ekalla käskyllä maahan ja myös pysyä siellä. Jollei, niin käskyä ei toisteta vaan kävelen uhkaavasti kohti koiraa kunnes se menee maahan ja heti kehu ja paine pois. Välillä sai kuljettaa ja hakea että ei ihan olisi keittänyt pää yli koiralla. Noh, keittipä kuitenkin ja kuljetus oli aikamoista pyörimistä ja säheltämistä lähinnä. Fiilis oli suoraan sanottuna paska kun kotiin lähdettiin vaikka aurinko paistoikin ihanasti.



Nollattiin koko homma lähtemällä lenkille paisteeseen koko kolmen koiran köörin kanssa. Tämän jälkeen shelttiralli jatkui vielä pihalla parin tunnin ajan. Ja sitten oli muuten väsynyt pikku paimentaja!


Sunnuntaina meillä olikin treenit porukassa, jossa oli oikeastaan ainoastaan vanhoja tuttuja. Alkufiilis ei ollut itsellä korkealla. Varoitin jo kouluttajaa, että älä sitten masennu kun tämä koira ei ole mennyt yhtään eteenpäin. Mutta turhaanpa varoittelin! Nooa oli ihan superhyvä. Totteli jokaisen käskyn, oli rento ja rauhallinen. Piti etäisyyttä itsestään, ei sinkoillut eikä säheltänyt. Tehtiin pitkästä aikaa vähän suuntia ja lopuksi häkitystä pikkuhäkkiin. Oli muuten oikeasti aika ahdasta kun sinne sulloi sen seitsemän lammasta ja koitti itse mahtua vielä koiran kanssa sekaan. Rohkeasti kyllä pikkukoira menee ja tekee ahtaaseekin paikkaan, jos ohjaaja kerran niin haluaa. Kouluttajakin tässä vaiheessa sitten muistutteli, että kun se on noin pieneksi koiraksi noin rohkea niin sitä pitää muistaa varjella ettei pääse käymään niin, että lampaat juoksee sen yli. Massalla tämän kokoinen koira ei niitä saa liikutettua ja kun se vielä on niin kiltti, että ei näykkäse niin voi jäädä pahaan väliin jollei ohjaaja auta oikeassa kohdassa.



Olin kyllä treenien jälkeen kuin Naantalin aurinko! Treenikaveritkin sanoivat, että hienosti on edistynyt viime näkemästä puoli vuotta sitten. Usko tekemiseen palautui taas lauantaina katastrofin jälkeen. Nyt vaan pitää muistaa aina välillä muistutella niistä stopeista ja pitää omat kriiterit niiden suhteen riittävän korkealla.


Kommentit