Haastava laji
Viikonlopuksi pakattiin taas molemmat koirat autoon ja lähdettiin kohti Kuopiota ja leiriviikonloppua. Tällä kertaa saatiin huoltojoukkoja mukaan ja olikin ihanaa kun sai rankan ja märän leiripäivän jälkeen mennä valmiiseen ruokapöytään :)
Lauantaina satoi, oikeasti paljon ja oli helvetin kylmä. Lampaat olivat kuulemma jo muutaman viikon olleet tosi nahkeita liikkumaan ja sadehan niitä sitten hidastaa entisestään. Eka porukka Nooan kanssa oli nahkeista nahkein, kaksi yksilöä oli päättäneet jäädä syömään ja nehän sitten vaan söi. Ohje oli jättää ne ja jatkaa muiden kanssa mutta eihän se sovi Nooan pääkopalle sitten yhtään jättää joku joukosta. Sillä keitti yli ja otettiin tauko. Asiaa ei edesauttanut se, että Kina karkasi mukaan auttamaan...
Toka kiekka takalaitumella. Siellä oli myös kanoja. Ja mitä tekee minun ankkapaimen? Noo saakeli lähtee jaakaamaan niitä kanoja ihan urakalla eikä usko mitään! Koira niskavilloista ulos koko laitumelta. Apujoukot mukaan ja uusi yritys. Sai ihan tosissaan taistella sen kanssa, välillä paimensi kanoja, välillä koitti syödä ne. Eikä muuten edelleenkään tosissaan niistä luopunut. Olisi lähtenyt heti jos olisi saanut uuden tilaisuuden. On se vaan kovapäinen otus! No, kanaepisodista johtuen tämäkin kiekka ihan päin prinkkalaa. Jos joudut sanomaan turhan kovin, ei kuuntele enää mitään. Ja edelleenkään ne lampaat ei oikein liikkuneet.
Kolmas kerta tehtiin työntöjä kulmissa. Ja nyt alkoi sujumaan ja koirakin kuuntelemaan vähän. Ei tarvinnut koko ajan huomautella asioista. Iltapäivällä olikin sitten tulikoe meille, kun saatiin tehtäväksi jakaa treeniporukat varikolle. Hiukan mua epäilytti homman toimivuus aamupäivän perusteella, mutta ihan turhaan. Koira teki hyvin, porukat saatiin jaettua rauhassa ja nätisti. Ahtaat paikat alkaa olla tämän koiran parasta antia, kun ennen se oli ihan helvettiä kun koiraa jännitti ja räjäytteli porukoita. Nyt jaettiin siis neljä kuuden lampaat porukkaa varikon looseihin ja loput siirrettiin vielä toiseen aitaukseen. Ja oli vielä mutaista ja iso lammikkokin portilla, mutta urheasti märkää inhoava aristokraatti selvitti tiensä!
Päivä päätettiin lähtemällä metsään lampaiden kanssa. Mukaan lähti kolme aussia ja Kina. Minä kuljin edessä ja niin myös Kina suurimmaksi osaksi, aussit tuli takana omistajansa kanssa. Kina toki kävi välillä keräilemässä porukkaa pois metsästä ja takana tunkemassa eteenpäin mutta tykkää olla edessä jarrukoirana ja sitä teki. Kun lampaat saivat huilia ja syödä niin koirat sillä välillä vetivät kunnon metsärallit ja kotimatkalla kävivät kaikissa kuraojissa uimassa. Pihaan tullessa sitten Kina hoitikin ansiokkaasti jarrukoiran hommiaan. Lampailla on kova veto takaisin lampolan suuntaan ja Kina oikeasti sai ne stopattua useaan otteeseen! Sitten sekin näki kanat ja piti käydä se sieltä hakemassa tylysti pois :) Ihme kanakoiria nämä!
Mökille päästyä oli ihana koittaa pestä koirista mutaa pois kun ei ollut juoksevaa vettä... Olivat aika reporankoja ja ilta kului rauhallisissa tunnelmissa...
Sunnuntaina päivä valkeni vähän parempana eikä sadetta ollut luvattu. Eilisen päivän huono fiilis varjosti lähtöä mutta ei se siitä treenaamatta ainakaan parane! Nooa, juuri 2-vuotta täyttäneenä aloitti ottamalla porukan pyöröstä, tekemällä kaksi kulma työntöä, portista kuljetus, silta, ränni lampaiden erottelulla, laidunnut ja haku useamman kymmenen metrin päästä. Ihan eri ote hommassa. Hommat sujui, koira tosin kuunteli 1/5 osaa käskyistä ja teki omiaan mutta kerrankin sen omat jutut oli fiksuja edes :D Ränni oli sikahieno, kesti paikallaan, eikä lähtenyt kääntämään laumaa ilman lumaa. Laidunnuksessa oli rento, katseli laumaa, söi jotain kasvia. Haku ihan sikahieno! Vauhtia oli ja haukkui kaaren päässä mutta meni kauas taakse ennen kuin lähti nostamaan. Kyllä se osaa jos vaan osaa siltä vaatia!
Toka kiekka häkistä otto, kulmatyöntöjä pari ja uudelleen häkitys. Ei ongelmaa :) Paitsi kun karkasi häkityksen jälkeen häkin alta sisään sinne, murr! No kun kerran oli jo siellä niin sai samalla vaihtaa porukan. Lampaat meni ohi tarkoitetusta loosista eka ja joutui hakemaan takaisin ahtaalta käytävältä. Niin vaan tunki itsensä aidan ja lampaiden välistä ja ilman paineistumista toi lampaat väljemmille vesille. Tähän oli hienoa lopettaa viikonloppu Noon osalta!
Nooan kanssa meillä haasteena se, että ei ota fyysistä painetta minään. Ei siis minun liikettä eikä sauvaa. Lähinnä jopa tulee sitä vastaan. Minusta se on ollut sellainen ihan pennusta asti, vaikea ohjattava. Äänen paineesta ottaa mutta karjuminen ei ole kivaa eikä kaunista kuunneltavaa. Tehdään tämän kanssa töitä sitten ensi kesäksi. Sai niin paljon taas kehuja siitä, miten uskaltaa olla röyhkeä ja on hyvälläkin tavalla kovapäinen. Ehkä paras sheltti kuulemma ikinä, uskomattoman hyvä koira. Kyllä lämmitti mieltä. Ohjaajaa saakin haukkua, kunhan koira saa ansaitsemansa kehut!
Kinan kanssa mentiinkin takalaitumelle, saatiin apukädet ja apukoira mukaan pennelille. Aloitettiin pyörössä, jos liikaa vauhtia niin huomautus koiralle. Jos tuli samalle puolelle niin käännös kohti koiraa ja kevyellä paineella toiselle puolen koira. Sitten kierrettiin pyörö kerran kujaa pitkin, ja ei että kun tekikin hyvin hommia! Hieno penneli! Jatkettiin sitten isolla laitumella, keskittyminen välillä rakoili ja kanojakin piti käydä jahtaamassa, mikä keskeyttiin nopeasti ja pentu takas hommiin. Kokosi laumaa nätisti ja palautteli jälkeenjääneitä porukkaan hienosti. Itse bongasi että joku jäi. Huomasi myös että viereisessä aitauksessa jäi yksi lammas porukasta ja koira ei saanut sitä liikkumaan. Kina luikahti aidan raoasta, kävi tuuppaamassa lampaan porukkaan ja tuli takaisin omalle puolelle. Hassu pikku tyyppi! Siitä tulee kyllä niin kiva koira, kun vaan jaksaa ottaa sen kanssa rauhassa ja nyt jo puuttua sikailuyrityksiin. Hurmaava koira kaikin puolin, sanottiin hänestä :) Ja niin nopea ja kiihkeä että ongelmiin joutuu jollei nyt jo ole tarkkana.
Kiva viikonloppu siis kaikinpuolin, josta jäi taas paljon opittavaa itselle! Laji on haastava mutta koukuttava!
 |
| Mökkiranta ilta-auringossa |
Lauantaina satoi, oikeasti paljon ja oli helvetin kylmä. Lampaat olivat kuulemma jo muutaman viikon olleet tosi nahkeita liikkumaan ja sadehan niitä sitten hidastaa entisestään. Eka porukka Nooan kanssa oli nahkeista nahkein, kaksi yksilöä oli päättäneet jäädä syömään ja nehän sitten vaan söi. Ohje oli jättää ne ja jatkaa muiden kanssa mutta eihän se sovi Nooan pääkopalle sitten yhtään jättää joku joukosta. Sillä keitti yli ja otettiin tauko. Asiaa ei edesauttanut se, että Kina karkasi mukaan auttamaan...
Toka kiekka takalaitumella. Siellä oli myös kanoja. Ja mitä tekee minun ankkapaimen? Noo saakeli lähtee jaakaamaan niitä kanoja ihan urakalla eikä usko mitään! Koira niskavilloista ulos koko laitumelta. Apujoukot mukaan ja uusi yritys. Sai ihan tosissaan taistella sen kanssa, välillä paimensi kanoja, välillä koitti syödä ne. Eikä muuten edelleenkään tosissaan niistä luopunut. Olisi lähtenyt heti jos olisi saanut uuden tilaisuuden. On se vaan kovapäinen otus! No, kanaepisodista johtuen tämäkin kiekka ihan päin prinkkalaa. Jos joudut sanomaan turhan kovin, ei kuuntele enää mitään. Ja edelleenkään ne lampaat ei oikein liikkuneet.
Kolmas kerta tehtiin työntöjä kulmissa. Ja nyt alkoi sujumaan ja koirakin kuuntelemaan vähän. Ei tarvinnut koko ajan huomautella asioista. Iltapäivällä olikin sitten tulikoe meille, kun saatiin tehtäväksi jakaa treeniporukat varikolle. Hiukan mua epäilytti homman toimivuus aamupäivän perusteella, mutta ihan turhaan. Koira teki hyvin, porukat saatiin jaettua rauhassa ja nätisti. Ahtaat paikat alkaa olla tämän koiran parasta antia, kun ennen se oli ihan helvettiä kun koiraa jännitti ja räjäytteli porukoita. Nyt jaettiin siis neljä kuuden lampaat porukkaa varikon looseihin ja loput siirrettiin vielä toiseen aitaukseen. Ja oli vielä mutaista ja iso lammikkokin portilla, mutta urheasti märkää inhoava aristokraatti selvitti tiensä!
Päivä päätettiin lähtemällä metsään lampaiden kanssa. Mukaan lähti kolme aussia ja Kina. Minä kuljin edessä ja niin myös Kina suurimmaksi osaksi, aussit tuli takana omistajansa kanssa. Kina toki kävi välillä keräilemässä porukkaa pois metsästä ja takana tunkemassa eteenpäin mutta tykkää olla edessä jarrukoirana ja sitä teki. Kun lampaat saivat huilia ja syödä niin koirat sillä välillä vetivät kunnon metsärallit ja kotimatkalla kävivät kaikissa kuraojissa uimassa. Pihaan tullessa sitten Kina hoitikin ansiokkaasti jarrukoiran hommiaan. Lampailla on kova veto takaisin lampolan suuntaan ja Kina oikeasti sai ne stopattua useaan otteeseen! Sitten sekin näki kanat ja piti käydä se sieltä hakemassa tylysti pois :) Ihme kanakoiria nämä!
 |
| Metsässä |
Mökille päästyä oli ihana koittaa pestä koirista mutaa pois kun ei ollut juoksevaa vettä... Olivat aika reporankoja ja ilta kului rauhallisissa tunnelmissa...
 |
| Toisesta lähti kura, toisesta ei... |
Sunnuntaina päivä valkeni vähän parempana eikä sadetta ollut luvattu. Eilisen päivän huono fiilis varjosti lähtöä mutta ei se siitä treenaamatta ainakaan parane! Nooa, juuri 2-vuotta täyttäneenä aloitti ottamalla porukan pyöröstä, tekemällä kaksi kulma työntöä, portista kuljetus, silta, ränni lampaiden erottelulla, laidunnut ja haku useamman kymmenen metrin päästä. Ihan eri ote hommassa. Hommat sujui, koira tosin kuunteli 1/5 osaa käskyistä ja teki omiaan mutta kerrankin sen omat jutut oli fiksuja edes :D Ränni oli sikahieno, kesti paikallaan, eikä lähtenyt kääntämään laumaa ilman lumaa. Laidunnuksessa oli rento, katseli laumaa, söi jotain kasvia. Haku ihan sikahieno! Vauhtia oli ja haukkui kaaren päässä mutta meni kauas taakse ennen kuin lähti nostamaan. Kyllä se osaa jos vaan osaa siltä vaatia!
Toka kiekka häkistä otto, kulmatyöntöjä pari ja uudelleen häkitys. Ei ongelmaa :) Paitsi kun karkasi häkityksen jälkeen häkin alta sisään sinne, murr! No kun kerran oli jo siellä niin sai samalla vaihtaa porukan. Lampaat meni ohi tarkoitetusta loosista eka ja joutui hakemaan takaisin ahtaalta käytävältä. Niin vaan tunki itsensä aidan ja lampaiden välistä ja ilman paineistumista toi lampaat väljemmille vesille. Tähän oli hienoa lopettaa viikonloppu Noon osalta!
Nooan kanssa meillä haasteena se, että ei ota fyysistä painetta minään. Ei siis minun liikettä eikä sauvaa. Lähinnä jopa tulee sitä vastaan. Minusta se on ollut sellainen ihan pennusta asti, vaikea ohjattava. Äänen paineesta ottaa mutta karjuminen ei ole kivaa eikä kaunista kuunneltavaa. Tehdään tämän kanssa töitä sitten ensi kesäksi. Sai niin paljon taas kehuja siitä, miten uskaltaa olla röyhkeä ja on hyvälläkin tavalla kovapäinen. Ehkä paras sheltti kuulemma ikinä, uskomattoman hyvä koira. Kyllä lämmitti mieltä. Ohjaajaa saakin haukkua, kunhan koira saa ansaitsemansa kehut!
 |
| Odotellaan treenivuoroa |
Kinan kanssa mentiinkin takalaitumelle, saatiin apukädet ja apukoira mukaan pennelille. Aloitettiin pyörössä, jos liikaa vauhtia niin huomautus koiralle. Jos tuli samalle puolelle niin käännös kohti koiraa ja kevyellä paineella toiselle puolen koira. Sitten kierrettiin pyörö kerran kujaa pitkin, ja ei että kun tekikin hyvin hommia! Hieno penneli! Jatkettiin sitten isolla laitumella, keskittyminen välillä rakoili ja kanojakin piti käydä jahtaamassa, mikä keskeyttiin nopeasti ja pentu takas hommiin. Kokosi laumaa nätisti ja palautteli jälkeenjääneitä porukkaan hienosti. Itse bongasi että joku jäi. Huomasi myös että viereisessä aitauksessa jäi yksi lammas porukasta ja koira ei saanut sitä liikkumaan. Kina luikahti aidan raoasta, kävi tuuppaamassa lampaan porukkaan ja tuli takaisin omalle puolelle. Hassu pikku tyyppi! Siitä tulee kyllä niin kiva koira, kun vaan jaksaa ottaa sen kanssa rauhassa ja nyt jo puuttua sikailuyrityksiin. Hurmaava koira kaikin puolin, sanottiin hänestä :) Ja niin nopea ja kiihkeä että ongelmiin joutuu jollei nyt jo ole tarkkana.
 |
| Takaisin kotimaisemissa! |
Kiva viikonloppu siis kaikinpuolin, josta jäi taas paljon opittavaa itselle! Laji on haastava mutta koukuttava!
Kommentit
Lähetä kommentti