Hyvän fiiliksen paimennukset

Pitkästä aikaa treenikuulumisia. Lomaa on vietelty, koirat ei paljoa ole treenailleet ja jos ovatkin, niin ei vaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa.

Lauantaina lähdettiin Nooan kanssa paimennuksen ratakurssille Pukkilaan. Koira ei ole ollut oikein vedossa. Rasituksen-ja lämmönkestävyys on selvästi alentunut ja koira ollut tosi väsynyt. Sovittiin Mervin kanssa, että katsotaan treenit sitten jaksamisen mukaan. Etenkin kun on ollut vähän työmotivaatio koiralla hukassa ja lampaan kakka ja perhosen lentelyn katsominen ovat olleet mielenkiintoisempia.



Rata ajettiin läpi kahteen kertaan. Ekalla kerralla koiralla oli turhaakin intoa ja vauhtia, mutta käskyjen kuuntelu meni harakoille, kun ärähtelin turhan kovin sille jo alkuun. Nyt lupasinkin, että olen sille jatkossa kiltimpi, sanon vain oikeasta sikailusta ja annan luottoa koiralle. Se nimittäin tekee ihan hemmetin hyvin, pitää lauman hallussa ja on varsin kiltti lampaille kuitenkin.

Rata aloitettiin ottamalla lampaat pyöröaitauksesta. Ottoaitauksessa Nooa kiertää edelleen taakse liialla vauhdilla joka vähän aina saa lampaat epävarmaksi. Tokalla kiekalla kuitenkin onneksi stoppasi otossa paremmin, jolloin saatiin lampaat jäämään rauhassa odottamaan. Ottoaitauksen paine näkyy myös oton jälkeen lauman pidossa, koska jos koitan hiukankaan siirtää koiraa, lähtee se mielellään heti keräämään porukkaa. Onneksi nyt ei varastanut yhdestäkään vartioinnista kuitenkaan ilman lupaa!




Jatkettiin tiepysäytykseen. Pysäytys vetoa vastaan ennen pihan porttia. Koiralla siis oikeasti pysäytettävää. Ekalla kiekalla ei tullut mitään, koska koira lähti taas liian vauhdilla. Toka kiekka hyvä. Stoppasi hyvin eteen ja jäi nätisti istuen vartioimaan. Tämän luulen olevan iso syy itsevarmuuten vartioinnista, että jätän seisomaan tai istumaan nykyään. Koira kokee, että sen voima riittää paremmin.




Rata jatkui pihan läpi kuljettaen ja pihan päässä ennen tietä toinen pysäytys, että sai oikeasti varmistettua ettei tiellä ole liikennettä. Tämä varsin hyvä molemmilla kerroilla, myös lauman uudelleen haltuunotto.




Tiekuljetusta kohti peltoa, koiran peitottava vetokohdat pelloille tai syömään tienpenkoille. Nooan vahvuuksia ehdottomasti. Lukee laumaa tiekuljetuksissa tosi hyvin. Kuljetus oli oikeasti tosi rauhallista, itse tosin ihan turhaa koitin käskyttää hitaammaksi, vaikkei yhtään turhaan painostanut porukkaa. Oppitunti itselle, turhat käskyt pois!



Pellolla lampaat piti työntää läpi kapeasuuaukkoisesta salamanmallisesta kujasta. Itse ei siis saanut mennä kujaan vetämään. Eka kerta meni säätämiseksi, koska koira ei kuunnellut stoppikäskyjä yhtään. Kiersi ja sääsi ja härvelsi, saatiin kuitenkin porukkaa sieltä lopulta menemään. Tokalla kiekalla paljon parempi. Kaksi kertaa siirsin koiraa, eka meni pieleen kun sanoin käskyn turhan kovin ja taisin vielä kepillä ohjata, jolloin lähti kaarelle.




Tämän jälkeen laidunnus merkityllä alueella ja lampaan kiinniotto. Ekalla kiekalla porukka ei vaan jäänyt paikalleen laiduntamaan, ei sitten millään. Mutta eipä jäänyt muillakaan. Toka kerta ihan täydellinen. Koira vartioi rauhassa, katse laumassa ja itse sain seistä reilusti sen takana. Koira otti lauman haltuun uudelleen ja sain hyvin yhden lampaan otettua kiinni.




Tämän jälkeen takaisin pihaan tietä pitkin ja lopuksi uudellen häkitys. Näissä ei kummallakaan kerralla mitään ongelmaa. Ekalla kerralla uudelleen häkityksestä lähti kaksi karitsaa hakoteille, mutta Nooa toi todella rauhassa auton takaa hakien ne aitaukseen.






Fiilis oli ihan super tokan radan jälkeen! Nooa oli vaan niin hyvä, sai oikeasti olla ylpeä siitä :) Oppituntina itselle, että lisää luottoa taas koiraan ja käskyjä vähemmälle. Koira osaa ja tekee, joten annetaan sen vaan tehdä.

Kuvista kiitos kuuluu Kiira Käyhkölle ja Niina Savelalle.

Kommentit