Paimenessa
Viikonloppu kului taas paimennellen. Perjantaina oltiin Nooan kanssa uudessa paikassa, syystä että siellä oli mahdollista päästä ankkoja paimentamaan. Noh, jouduttiin kuitenkin aloittamaan lampailla ja täytyy sanoa, että tämä tyyli ei sopinut yhtään koiralle eikä minulle. Harjoitus oli sellainen, joka vain kiihdytti koiraa ja se hauskuutti lähinnä itseään kun keksi mitä siinä tapahtui. Kaikki koitettiin tehdä hurjan paineen kera ja sekös vaan lisää koiran vauhtia. Jäi huono fiilis koiran puolesta ja se näkyi vielä seuraavanakin päivänä.
Mutta sitten päästiin ankoille. Alkuun oli vähän turhaa innokkuutta, mutta sitten löytyi se ankkapaimen. Olemus oli matala ja keskittynyt. Liikkuminen hidasta rauhallista ja eleetöntä. Tasapainotti laumaa omasta valinnastaan aidan viereen ja piti huolta etteivät pääse kääntymään mutta eivät myöskään juoksemaan edellä. Mahtava fiilis!
Lauantaina molemmat koirat kyytiin ja nokka kohti miniamerikanpaimenten paimennuspäivää. Nooa oli väsynyt, ohjaajalla paloi käämit turhaan ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Eka kiekka ok, teki nättejä ottoja pyörästä ja häkityksiä sinne. Toka kierros ihan kaaos. Metallihäkkikammo ei ole selätetty ja koira kiihtyy jo sen nähdessäänkin. Kouluttaja onneksi huomasi että kaikki ei nyt ole ok ja otettiin vielä loppuun koko lammaslauma ja tehtiin vähän kuljetusta ja oikea mielentila alkoi taas löytyä. Loppuun vietiin lampaat lampolaan ja matkalla useampi portti. Ihan super työtä koiralta! Peitti vetoja itse, pysyi stopeissa ja ei hätäillyt. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Syytän osittain perjantaista treeniä, koirasta oli nähtävissä alusta asti liika paineistuminen, ei kestänyt yhtään sanoa asiastakaan. Muistutus itselle, että ei parane mennä vieraalle kouluttajalle tämän kanssa, sitä kun niin moni tulkitsee väärin.
Kinan eka kiekka oli vähän kameralle poseeraamista ja muun maailman ihmettelyä. Autossa oltuaan oli palaset loksahtaneet ja se luontainen paimen-Kina oli palannut kehiin. Oli 100% hommissa, kuljetti, kiersi ja stoppaili laumaa. Intensiivinen ja innokas mutta hillityllä vauhdilla ja ilman ryntäyksiä. Mulla on niin isot odotukset tästä pennusta, se on luontaisempi kuin osasin uneksiakaan!
Kinan kuvista iso kiitos Kiiralle!
Mutta sitten päästiin ankoille. Alkuun oli vähän turhaa innokkuutta, mutta sitten löytyi se ankkapaimen. Olemus oli matala ja keskittynyt. Liikkuminen hidasta rauhallista ja eleetöntä. Tasapainotti laumaa omasta valinnastaan aidan viereen ja piti huolta etteivät pääse kääntymään mutta eivät myöskään juoksemaan edellä. Mahtava fiilis!
Lauantaina molemmat koirat kyytiin ja nokka kohti miniamerikanpaimenten paimennuspäivää. Nooa oli väsynyt, ohjaajalla paloi käämit turhaan ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Eka kiekka ok, teki nättejä ottoja pyörästä ja häkityksiä sinne. Toka kierros ihan kaaos. Metallihäkkikammo ei ole selätetty ja koira kiihtyy jo sen nähdessäänkin. Kouluttaja onneksi huomasi että kaikki ei nyt ole ok ja otettiin vielä loppuun koko lammaslauma ja tehtiin vähän kuljetusta ja oikea mielentila alkoi taas löytyä. Loppuun vietiin lampaat lampolaan ja matkalla useampi portti. Ihan super työtä koiralta! Peitti vetoja itse, pysyi stopeissa ja ei hätäillyt. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Syytän osittain perjantaista treeniä, koirasta oli nähtävissä alusta asti liika paineistuminen, ei kestänyt yhtään sanoa asiastakaan. Muistutus itselle, että ei parane mennä vieraalle kouluttajalle tämän kanssa, sitä kun niin moni tulkitsee väärin.
Kinan eka kiekka oli vähän kameralle poseeraamista ja muun maailman ihmettelyä. Autossa oltuaan oli palaset loksahtaneet ja se luontainen paimen-Kina oli palannut kehiin. Oli 100% hommissa, kuljetti, kiersi ja stoppaili laumaa. Intensiivinen ja innokas mutta hillityllä vauhdilla ja ilman ryntäyksiä. Mulla on niin isot odotukset tästä pennusta, se on luontaisempi kuin osasin uneksiakaan!
Kinan kuvista iso kiitos Kiiralle!
Kommentit
Lähetä kommentti