Hallista paisteeseen

Sunnuntaina piti olla neljän tunnin hyppytekniikkatreenit. Kun auringonpaisteeseen herätessä saa viestin, että kouluttaja sairastunut ja treenit peruttu, ei kyllä ihan hirveästi harmittanut!

Aamutuimaan koira autoon ja kohti oman kunnon retkeilyreitistöä ja Kangenmiekan kierrosta. Ilma oli ihan parhain. Aurinko paistoi, pakkasta viitisen astetta, kuiva metsämaa tai lumikerros poluilla ja aivan hiljainen metsä. Reitti kulki metsäpoluilla ja metsäteillä. Annoin koiran rauhassa kulkea omia reittejään ja se innoissan nuuskutteli, jäljesti metsäneläimiä ja kuunteli lintujen laulua. Koirien kiinnipitoaikahan juu on, mutta tiedän että tämä on välittömästi kytkettävissä.

Puolisentoista tuntia saatiin kulkea hiljaisuudessa ja sitten eteemme osui hitaasti kävelevä retkeilyseurue. Kuljettiin aikamme perässä ja sitten jäätiin suon laidalle leikkimään kepeillä että saattiin välimatkaa vähän kasvatettua. Viimeisellä tieosuudella silti saavutettiin seurue uudelleen ja koira vyötäröllä flexissä kiinni mentiin loppumatka autolle.

Kun sain koiran pakattua kyytiin, tuli seurueen jäsenistä yksi kehumaan miten fiksu koira minulla on. He näkivät että se monesti olisi halunnut lähteä heidän perään mutta stoppasi käskystä ja tuli minun luokse takaisin.

Loppupäivän eli noin kuusi tuntia Nooa sitten juoksikin ystäväni luona koirakavereidensa kanssa pihalla. Lopputuloksena likainen ja pahanhajuinen koira, joka pääsi kotona pesuun! Ja kun vielä sai ruokakipon nenänsä alle niin vaelsi välittömästi BOT-verkkoloimensa kera makuuhuoneeseen kerälle nukkumaan. Tämä on sitä koiran elämää!

Sporttinen sheltti on pieni pestynä :)