Täydellinen viikonloppu

Kulunut viikonloppu oli sellainen, että parempaa ei voisi toivoa! Lähtökohdat onnistumiselle ei ollut pedattu tosin niin hyvin: Nooa oli käytännössä koko viikon hoidossa, se oli todella väsynyt, vähän jumissa ja ei oltu treenattu lähestulkoon mitään koko viikkona. Noh, jos on itsensä suohon ajanut niin itsehän sieltä on ylöskin noustava.

Rally-toko

Huonosta valmistautumisesta huolimatta pakattiin siis itsemme autoon ja startattiin aikaisin lauantaiaamulla kohti Tamperetta ja ensimmäisiä virallisia rally-tokokisoja. Treeniähän meillä on takana se viisi kertaa + yhdet epikset. Tavoitteena olla haukkumatta koko rataa tuomarilla ja onnistua tekemään edes joku tehtävä hyvällä draivilla ja onnistuneesti. Alkumatkan mua jännitti ihan älyttömästi, mutta vähän ennen Tamperetta radiosta tuli meidän teemabiisi ja tunsin oikein, miten rauhotuin. Me ollaan tiimi, me tehdään vaan oma parhaamme ja jollei se riitä nyt niin sitten se ehkä riittää joku toinen kerta.

Kisapaikalla otin koiran heti mukaan ja ilmoittautumaan että se saa haukkua kaikelle mahdollisesti jo ennenkuin halli on täynnä koiria. Taktiikka toimi ja kun otin sen uudelleen halliin siruntarkistusta varten ennen rataantutustumista oli se jo paljon paremmin kuulolla ja vähemmän jännittynyt. Toki kaikki koirattomat ihmiset piti haukkua vieläkin, joten odotukset olla haukkumatta tuomarille ei ollut kovinkaan suuret.


Lähdin hakemaan koiraa viisi koirakkoa ennen vuoroamme. Käytin rauhassa vielä pusikossa ja sitten mentiin tekemään vähän helppoja temppuja vielä. Oman vuoromme koittaessa täysin rauhallisena asteltiin kehään. Tuomari tervehti, Nooa ei haukahtanut ja pieni usko onnistumiseen syntyi. Tokalla kyltillä jäi kyttäämään kentän laidalla olevia ihmisiä eikä kuunnellut mitään, ei oikein uusinnassakaan. Sama ongelma kyltillä 11. Muuten tuli nätisti mukana, vaikka jännitti ihan hillittömästi pientä koiraa selvästi. Etenkin vasemmat käännökset ja liikkeestä maahanmeno oli parempia kuin usein treeneissä! Ja ei muuten yhtään haukkua tuomarille! Olin niin onnellinen radan jälkeen että vieressä olevatkin nauroi, kun halasin koiraa siitä hyvästä että se ei haukkunut! Pisteet ei voineet vähempää kiinnostaa, enkä edes uskonut niiden riittävän tulokseen.


Aikamoinen shokki olikin mennä katsomaan tuloslistaa ja todeta, että meidän kohdalla lukee 92 pistettä! Siis oikeasti yli 90! Minun pieni harmaa ohjus on siis virallinen kisakoira, jolla on erinomainen tulos ekasta kisastaan. Tuomarikin vielä sanoi kisakirjoja jakaessa, että näkyi erinomaista osaamista. Aika fiiliksissä ajettiin kotiin auringonpaisteessa :)

Paimennus

Sunnuntaina tiedossa oli sitten paimennustreenit. Treenit pidettiin pellolla, joka ei ollut meille ennestään tuttu. Järkytykseni oli aikamoinen, kun tajusin kouluttajan ottavan omat kaksi koiraansa mukaan pellolla ja samaan päähän kuin missä treenattiin. Nooahan ei tunnetusti ole se kaikkien häiriökestävin... Eka kiekka tehtiin rauhallista peruskuljetusta ja laidunnuksen vartiointia. Kuljettiin paristi apukoirien välistäkin ja ei mitään ongelmaa! Koira hienosti kuulolla ja rauhallinen.


Järkytykseni vaihtui astetta suurempaan, kun tokan kierroksen alussa minulle kerrottiin että saadaan auttaa vaihtamaan lampaat. Meidän tehtävänä oli kuljettaa pellolla oleva porukka pellon toiseen laitaan ja pitää ne siellä, kunnes kouluttaja on saanut omien koiriensa kanssa haettua vaihtolampaat pellolle ja vienyt ne toiseen laitaan ja sitten me viedään tämän toinen porukka huilimaan. Nooa oli selvästikin tyytyväinen, kun kerrankin ohjaajalla oli suunnitelma mitä se oli tekemässä, niin polleana se kuljetti omaa porukkaansa :) Oltiin jo melkein selvillä vesillä, kun huomasin että toinen porukka lähti juoksemaan pellon päästä kohti meidän kuljettamia lampaita. Tietenkin mukanaan koira, joka oli hakemassa niitä takaisin! Kauhuskenaario ehti jo syntyä silmissäni, etenkin kun Nooa teki äkäisen suunnanvaihdon kohti juoksevia lampaita, mutta tällä kertaa siitä oli hyötyä koska lampaat vaihtoi suuntaa ja kouluttajan koira tuli samalla hetkellä välistä kääntämään niitä. Mutta mitä tekee Nooa? Se jää odottamaan ohjetta ja kun kutsun sen jatkamaan töitään, kääntyy se kohti omaa laumaansa ja jatkaa kuljetusta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan äsken. Olin niin ylpeä ja niin ällistynyt! 

Vaihdon jälkeen lähdettiin vielä pellon toiseen päähän jatkamaan treenejä. Nooa kulki nätisti käskyn alla vierellä ja jäi siihen kun pysähdyin vaikka kouluttaja lähetti vierestä oman koiransa flänkille. Jotenkin tuntuu että Nooan hallinta alkaa olla parhaimmillaan lammaslaitumella, jos sillä siis vaan on hyvä päivä! Tehtiin vähän aikaa kuljetusta ja lopuksi kaaria. Pari ihan hyvääkin laajaa kaarta tuli jo, näitä pitää nyt vaan muistaa treenata enemmän ja pitää niissäkin kriteerit! Kouluttajan sanoin, kun on kiihkeä koira ja kiihkeä ohjaaja niin toisen pitää muistaa pysyä rauhallisena :) 

Kommentit