Kuin ajaisi Ferrarilla liukkaalla mutkatiellä

Otsikko kertoo fiiliksen viikonlopun treeneistä. Ei ole helppoa ohjata koiraa, joka on herkkä ohjaajan eleille, pirun nopea, sähäkkä, helposti kiihtyvä ja vielä kovasti vietikäs hommaan. Kouluttajakin sanoi, että paimennus on yhtä tasapainoilua sen välillä, että koiraan halutaan paljon viettiä mutta toisaalta se pitää saada hallintaan.

Oli luksusta kyllä saada treenata kaksi päivää ulkona pellolla. Kurakuorutus itsessä ja koirassa ei ollut niin luksusta ja Someron apteekissa kanssani treenien jälkeen olleet ihmiset eivät ehkä myöskään arvostaneet mädän mutamaan ja lampaan paskan yhdistelmätuoksua :)

Viikonlopun treenien aiheena oli pujottelu tasapainokuljetuksena ja lauman vartiointi. Nooalle käännökset vasempaan on pahoja, koska se helposti kuljetuksessa nousee vasemmalta liian ylös ja käännöksessä jollei merkkaa sille niin se mieluummin kiertää vasemmalta ympäri asti kuin kääntyy takaisin taakse. Pujottelutreeni teki siis sille hyvää. On selvästi tosi toistassuinen koira. Kaarelle kuitenkin lähtee lähetettynä oikeallekin kyllä, mutta jos saa itse valita niin menee aina vasemmalta. Lisäksi kaarityöhän kiihdyttää sitä oikein tosissaan, joten huomasi että kierrokset alkoi nousta aika nopealla tahdilla harjoituksessa, mutta muuten oli fiksu, kuunteli stopit ja kesti ohjausta.



Toisena harjoituksena saatiin käydä viemässä lampaita joenuomaan ja tehdä lauman vartiointia siellä. Paristi varasteli taas vartioinnista (ei kovin yllättävää!), mutta saatiin samalla sitten hyvä syy aloittaa ns. sisäflänkkien treenaus. Kutsuin koiran luokseni ja siitä suoraan lähetin kaarelle. Nooa teki parhaansa, vaikka ihan aina sen kaaret ei riittänyt tarpeeksi taakse mutta nätisti silti toi lampaat vaikka kaari ei niin nätti ollutkaan. Huomasi taas, että tälläiset treenit, joissa se pakotetaan itse miettimään väsyttää sitä ihan eritavalla kuin mitä se on ennen paimennustreeneissä väsynyt!



Sunnuntaina jatkettiin samalla kaavalla. Joskin otettiin isompi lauma ja kapeammat välit pujotteluun, koska mitä se elämä on ilman haasteita! Itseasiassa alkuun puolet laumasta oli pellolla ja puolet treeniaitauksessa, joten aloitettiin ottamalla toinenkin puoli pellolla. Herra hienohelma ei vaan voinut mennä mudan läpi aitaukseen hakemaan lampaita, joten se sai mennä vaan aidalle ja se riitti kyllä, sen verran vetoa oli toisen lauman luokse. Pujottelu oli alkuun aikasta haastavaa, koiralla vähän turhaa vauhtia ja nousi vielä pahemmin vasemmalta. Paristi muistutin kovasti että ei hipsitä sieltä ja alkoi homma sujumaan. Saatiin kertaalleen kaikista väleistä mennen tullen koko lauma tulemaan. Ekan kierroksen loppuna saatiin vielä jakaa porukka takaisin kahtia. Nooahan ei kyllä osaa tulla väliin, mutta onneksi ohjaaja on hyvä sulkemaan portin sopivan lammasmäärän jälkeen ja Nooa pitää lauman portilla nätisti. Työnnettiin vielä sitten toinen puolisko vähän kauemmas ja siihen hyvä paikka tauolle.

Toisella kiekalla sitten vartiointia ja lauman pysäytyksiä. Pysäytykset olivat hyviä. Jos on sellaisessa paikassa että koira saa tulla vasemmalta, niin sujuu hyvin, oikealta on nahkea lähtemään eteen. Vartioinneista sen sijaan lähtökohtaisesti karkaili tuomaan laumaa. On tosi levottoman oloinenkin niissä, mutta onneksi tosiaan pahinta mitä tekee on se, että tuo lampaat mulle. Se pelastaa paljon!


Treenien jälkeen Nooa pääsi vielä leikkimään ihan Lippe-tytön kanssa viereiselle pellolle. Huomasi että väsy painoi treenien jälkeen ja moottorilla kesti hetken startata. Sitten kyllä olikin jo hepulia ilmassa :)

Kommentit