Paras harrastus kaikista

Olin eilen iltapäivän kotitoimistolla osallistumassa online-koulutukseen. Nooa mielestä tämä oli aikamoista luksusta, koska päivän yksinoloaika melkein puolittui ja sai iltapäivänokoset ottaa viekussa sohvalla tuhisten.

Toinen ehdottoman hyvä puoli oli se, että lenkille päästiin lähtemään heti kun koulutus loppui eikä aikaa mennyt 20 minuutin kotimatkaan. Ja tämäpä mahdollisitkin pidemmin metsälenkin, kun valoisaa aikaa riitti. Metsissä kuljeskelu on ehdottomasti meidän lempiharrastuksia, siitä nautimme molemmat aivan yhtä paljon ja stressitaso menee miinukselle asti hiljaisissa metsissä kulkiessa. Olemme siitä onnekkaita, että kun kotipihalta kävelee 10min, niin pääsee metsiin, joissa voi kulkea vaikka kuusi tuntia ilman että vastaan tulee yleensä ketään, eikä alueella kulje edes autojakaan.

Eilinen lenkki kesti kaksi tuntia ja matkaa kertyi kymmenen kilometriä. Poikkeuksellisesti vastaan tuli kolme koululaista, jotka varmaan olivat olleet ihastelemassa joutsenia,  jotka mekin kohta tavattiin. Ja nepäs sitten olivatkin Nooan mielestä superepäilyttävää porukkaa! Useampi minuutti oltiin paikallaan niitä tuijottaen ja haukkuen. Vielä poispäin kävellessäkin piti kääntyillä taaksepäin haukahtelemaan ettei ne vaan lähde seuraamaan :)

Nyt kun illat pitenevät ja valoisaa riittää pidemmälle niin otetaan pitkät metsälenkit vakioviikko-ohjelmistoon. Vapaana epätasaisessa metsämaastossa liikuskeluhan tekee aina hyvää lihaksistolle ja siksi sitä harjoitetaankin useamman kerran viikossa. Pidempien lenkkien etuna on vielä se, että koira saa fyysisesti väsyttää itseään kuitenkaan nostamatta stressitasoa.