Hei hei mitä kuuluu

Ekan koiran kohdalla pentuarki tuntui jokseenkin raskaalta ja raastavalta. Nyt kun niitä on jo ennestään yksi, niin tuo toinen tirriäinen tuntuu menevän vähän siinä sivussa. Tosin tietyt jutut on paljon haastavampia järjestää. Esimerkiksi teen pelkän Kinan kanssa tosi vähän mitään kotona, lähinnä nyt siksi, että Nooalla on ollut vähän sopeutumisvaikeuksia niin sen pitää saada edelleen tuntea itsensä kaikkein tärkeimmäksi. Toisekseen en selvästikään jaksa panostaa sisäsiisteyden täydellisyyteen vielä ihan samallatavalla. Meillä on kyllä onneksi oma piha, niin voi vaan avata oven mutta en todellakaan ole viitsinyt esimerkiksi yöllä alkaa pentua viemään ulos. Kyllä se ehtii sen oppia sitten myöhemminkin. Kolmanneksi Nooan lenkitys aiheuttaa päänvaivaa. Kina kyllä mielellään juoksee metsässä mukana, mutta ei se tietenkään tunne omia rajojaan ja voi helposti juosta turhankin paljon jollei menoa hillitse. Onneksi se on vielä niin pieni että sitä voi kantaa välillä :)
Neljänneksi arvostamme Nooan kanssa hyviä yöunia, Kina ei :D



Viime lauantaina lähdettiin Nooan kanssa paimentamaan uuteen paikkaan. Ja voi miten tykkäsin kouluttajasta ja tyylistä. Kyllä niin tuli Sinikka mieleen heti :) Nooalle homma oli haastavaa. Yhtäkkiä sille ei annettukaan käskyjä ja sitä ei stoppailtu. Jos se painoi lampaat ohi, se joutui ne hakemaan takaisin. Haukkumisen määrä oli valtaisaa, etenkin jos lampaat jumittuivat kouluttajan jalkoihin, mutta sitkeästi koira teki töitä. Kuljettamisen lisäksi tehtiin lyhyeltä matkalta hakuja. Sanoin kouluttajalle, että ei tää tee kunnolla, se roiskasee vaan. Mutta niin se vaan teki molemmat suunnat hyvin, joskin aika hurjalla vauhdilla ja itse tajusi himmata tasapainopisteeseen ja lähteä nostamaan laumaa. Oltiin Nooan kanssa siinä pisteessä, että jotain muuta on keksittävä. Sille jatkuva stoppailu ei selvästikään ole toiminut, koska se ei hillitse omaa vauhtiaa edelleenkään oma-aloitteisesti kovin helpolla, isolla laumalla toimii hyvin, muuten ei. Kokeillaan nyt vaihtoehtoa, että sen pitää itse tajuta, että juoksemalla ei tapahdu mitään kannattavaa.
Kouluttaja kehui niin kovasti koiraa ja sen kykyä nähdä itse tilanteita ja lukea laumaa. Osaa tasapainottaa laumaa hyvin ja pitää sitä koossa. Sai taas olla ylpeä pikkuisesta! Ja voi miten olikaan koira taas eritavalla väsynyt, kun sitä haastettiin ajattelemaan koko ajan itse.


Kina oli myös mukana reissussa ja se pusutteli kouluttajan ja hänen lapsensa puhki. Olen niin tyytyväinen siitä, miten sosiaalinen ja reipas pentu se onkaan! Kävi katselemassa itsekseen myös lampaita aidanraosta. Kiinnostivat kovasti mutta heti jos jäivät tuijottamaan, niin sitten luikki karkuun kauhuissaan :)

Kina on päässyt Nooan mukana treenaamaan myös pari kertaa. Tokotreeneissä sai harjoteilla häkissä hallin reunassa hiljaa odottelua ja pääsi lopuksi vähän halliin leikkimään leluilla. On muuten raivokas leikkijä, tosi kova puruote ja taistelutahto! Loppuviikosta käytiin leikkitreffeillä samanikäisen heelerinpennun kanssa hallin pihassa ja samalla reissulla pyörähdettiin agilityhallissa katsomassa vähän putkea ja ihmettelemässä hallia, kun Nooa meni muutamat esteet. Eilen sitten Kina pääsi häiriökoiraksi näyttelytreeneihin ja samalla treenattiin vähän itsekin seisomista ja liikkumista hihnassa. Nooa meni tämän jälkeen treenaamaan keppejä ja estefokusta halliin ja Kina pääsi taas lopuksi kanssa treenaamaan. Putkesta juoksi läpi kuin viitapiru ja puomia kiipeili ylös ja alas ihan innoissaan. Hienot koirat!


Kommentit