Pentu tuli taloon
Toisen koiran hankinta oli jo pidempään ollut harkintalistalla. Ihan jo siksi, että minusta koira on koiran paras kaveri, sanoi kuka mitä sanoikin. Yhdeksän tuntia ypöyksin viisi päivää viikossa on paljon pahempaa kuin yhdeksän tuntia koirakaverin kanssa. Sanomattakaan siitä jaetusta ilosta metsälenkeillä ja peltojuoksuissa.
Rotu vaan on aiheuttanut päänvaivaa. Halusin pienehkön koiran, kuten Nooa. Toivon mukaan hyvän moottorin ja intoa työntekoon omaavan tyypin, jolla ei kuuppa sekoa vapaapäivistä ja joka tykkää kulkea mukana menossa. Sheltti oli pitkään (aina) vaihtoehtona, montaa muutakin rotua tuli pyöriteltyä. Kun sitten yksissä treeneissä treenikaveri mainitsi, että miniaussit saa 2018 Kennelliiton rekkariin, niin tiesin heti että se on sitten siinä. Olin jo ennen Nooaa rotua tutkaillut, mutta jätin silloin ottamatta juuri tuon rekisteröintiongelman vuoksi. Tai no saahan sen FIX-rekkariin, mutta kuitenkin. Rotuun voi tutustua täällä, ketä kiinnostaa: http://mascusa.org/. Kyseessä siis virallisesti miniature american shepherd eli pienistä ausseista jalostettu, omana rotunaan nykyään tunnettu koira. Kaikki aussin ominaisuudet pienessä koossa :)
Näitähän ei sitten kasva puussa Suomenmaassa ja muuallakin taitaa pennuilla olla aika paljon kysyntää. Mutta kuin kohtalon johdattelemana oli Ruotissa kasvattajalla pentuja vielä vapaana ja vielä narttujakin kaksi. Vanhemmat miellytti silmää, liioittelemattomia jenkkituonteja kivalla luonteella. Pennuille saisi AKC:n paperit eli rekkaus Suomeen aikanaan onnistuu. Kun vielä samasta pentueesta toinen pentu oli tulossa Suomeen ja sen tuonnista Tukholmaan oli sovittu, niin se oli menoa sitten.
Lauantaina pienten sattumusten jälkeen saatiin pentu Tukholmaan ja lähdettiin risteilemään kohti Turkua. En voi kuin ihmetellä pennun luonnetta: terminaalissa tervehti kaikki ihmiset, lapset ja vanhukset. Laivassa tutki hytin, söi ruuan ja nukkui koko yön. Automatkalla piti vähän huutaa, mutta se ei olekaan sitten enää toistunut. Äitini luona riehui vuotiaan Peetun kanssa ihan hulluna ja tutki kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
Nooan lämpenemiseen pennulle menee ehkä tovi. Ei se ole ilkeä, ehkä lähinnä jännittää. Jos pentu tulee metriä lähemmäs, murisee matalasti ja jos pentu koittaa ottaa hänen lelun, niin voi ärähtää mutta ei (ainakaan vielä) sen pahempia. Eilen jo leikkivätkin pihalla ja tänään aamulla hetken sisälläkin.
Työpäivät niiden piti olla yksikseen ja pentu jäi portin taakse keittiöön syömään kongiaan tabletti kuvaamassa menoa. Tunnin huusi kuin syötävä, kun tajusi että Nooa on portin toisella puolen, sitten meni nukkumaan. Herättyään ihmetteli hetken porttiongelmaa ja sitten kiipesi 80cm portin yli. Että se siitä erilläänpidosta. Toivottavasti ovat kiltisti nyt keskenään sitten...
Jatkossa luvassa siis kahden koiran kuulumisia :)
Rotu vaan on aiheuttanut päänvaivaa. Halusin pienehkön koiran, kuten Nooa. Toivon mukaan hyvän moottorin ja intoa työntekoon omaavan tyypin, jolla ei kuuppa sekoa vapaapäivistä ja joka tykkää kulkea mukana menossa. Sheltti oli pitkään (aina) vaihtoehtona, montaa muutakin rotua tuli pyöriteltyä. Kun sitten yksissä treeneissä treenikaveri mainitsi, että miniaussit saa 2018 Kennelliiton rekkariin, niin tiesin heti että se on sitten siinä. Olin jo ennen Nooaa rotua tutkaillut, mutta jätin silloin ottamatta juuri tuon rekisteröintiongelman vuoksi. Tai no saahan sen FIX-rekkariin, mutta kuitenkin. Rotuun voi tutustua täällä, ketä kiinnostaa: http://mascusa.org/. Kyseessä siis virallisesti miniature american shepherd eli pienistä ausseista jalostettu, omana rotunaan nykyään tunnettu koira. Kaikki aussin ominaisuudet pienessä koossa :)
Näitähän ei sitten kasva puussa Suomenmaassa ja muuallakin taitaa pennuilla olla aika paljon kysyntää. Mutta kuin kohtalon johdattelemana oli Ruotissa kasvattajalla pentuja vielä vapaana ja vielä narttujakin kaksi. Vanhemmat miellytti silmää, liioittelemattomia jenkkituonteja kivalla luonteella. Pennuille saisi AKC:n paperit eli rekkaus Suomeen aikanaan onnistuu. Kun vielä samasta pentueesta toinen pentu oli tulossa Suomeen ja sen tuonnista Tukholmaan oli sovittu, niin se oli menoa sitten.
Lauantaina pienten sattumusten jälkeen saatiin pentu Tukholmaan ja lähdettiin risteilemään kohti Turkua. En voi kuin ihmetellä pennun luonnetta: terminaalissa tervehti kaikki ihmiset, lapset ja vanhukset. Laivassa tutki hytin, söi ruuan ja nukkui koko yön. Automatkalla piti vähän huutaa, mutta se ei olekaan sitten enää toistunut. Äitini luona riehui vuotiaan Peetun kanssa ihan hulluna ja tutki kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
Nooan lämpenemiseen pennulle menee ehkä tovi. Ei se ole ilkeä, ehkä lähinnä jännittää. Jos pentu tulee metriä lähemmäs, murisee matalasti ja jos pentu koittaa ottaa hänen lelun, niin voi ärähtää mutta ei (ainakaan vielä) sen pahempia. Eilen jo leikkivätkin pihalla ja tänään aamulla hetken sisälläkin.
Työpäivät niiden piti olla yksikseen ja pentu jäi portin taakse keittiöön syömään kongiaan tabletti kuvaamassa menoa. Tunnin huusi kuin syötävä, kun tajusi että Nooa on portin toisella puolen, sitten meni nukkumaan. Herättyään ihmetteli hetken porttiongelmaa ja sitten kiipesi 80cm portin yli. Että se siitä erilläänpidosta. Toivottavasti ovat kiltisti nyt keskenään sitten...
Jatkossa luvassa siis kahden koiran kuulumisia :)
Kommentit
Lähetä kommentti