Hajatelmia

Olen koko Nooan elinajan toitottanut, että tältä koiralta menee kuppi nurin ellei sen kanssa harrasta. Stressitaso nousee liikaa, tulee häiriökäytöksiä, on levoton ja haastava arjessa jne. Ollaan nyt sairauden vuoksi jouduttu pakosti ottaa iisisti. Yks treeni viikossa, kotona jotain pientä, lenkitkin olleet vähissä pennun takia. Stressitasohan se sitten otti ja nousi.

Viime viikolla lähdettiinkin pitkästä aikaa tekee kunnon lenkki metsässä ja kas kummaa kun kotona olikin silminnähden tyytyväisempi koira. Tämä viikko ollut treenivapaa kokonaan, jokapäiväinen metsälenkki vaan ohjelmassa ja koirastahan on alkanut tulla suorastaan miellyttävä taas.

Olishan se pitänyt itsekin tajuta että jos koira rakastaa ylikaiken juoksemista, on sille parasta lääkettä päästä juoksemaan. Ei sitä voita tokotreenit tai lampaiden paimennus tiukassa kontrollissa. Toki aivotkin vaatii väsyttämistä, mutta näemmä ainakin Nooan kohdalla metsässä hoituu kaikki kerralla. Saa käyttää nenäänsä, joutuu pitämään silmällä laumaa ja kuuntelemaan käskyjä. Samalla saa nauttia hiljaisesta metsästä, juoksemisen ilosta ja vapauden tunteesta.

Tämän pidän mielessä jatkossa. Laatu korvaa määrän treeneissä. Siirretään se jäljellejäävä aika metsäpoluille, se on paras harrastus meidän kaikkien mielestä.