Voi Suomen kesä
Lyhyt kuin Suomen kesä, niinhän siinä mainoksessakin sanotaan. Ainakin vaihtelevainen, siis se Suomen kesä. Viime viikolla paimennettiin sekä kylmässä sateessa että karmeassa helteessä. Sadepäivän versiossa Nooan mielentila oli ihan superhyvä, vaikka parit viime kerrat onkin saanut juosta aika päättömästi kokoamassa laumaa. Kyllä nytkin oli vähän juoksuajatusta mutta äkkiä luopui siitä. Stopit sen sijaan oli ihan sikamaiset huonot, liukui ja liukui aina vaan. Tokan kierroksen alkuun syyllistyi perisyntiinsä ja karkasi lampaille ilman lupaa. No, joutuikin sitten autoon ja Kina pääsi välissä vähän kävelyttämään lampaita. Kina oli varsin pätevä, kiinnostunut mutta ei ylikiihkeä.
Noon tokakiekka ok. Selvästi auttoi kun joutui kokonaan pois, koska oli kaikinpuolin paremmin kuulolla. Kunpa olisi omat lampaat niin voisi tehdä aina niin, että jos on tuhma, niin ei saa tehdä mitään. Sillä se oppisi, ei siihen oikein mikään muu ole tähän asti tehonnut kunnolla.
Lauantaina sitten oli se hellepaimennus luvassa. Olin järkännyt shelttien paimennuspäivän ja mulla oli kaksi koirapaikkaakin kun äitin Peetulle oli kanssa paikka. Heräsin sitten aamulla kuumeeseen, kurkkukipuun ja täysin kateissa olevaan ääneen. Päätin heti lähtiessä, että molemmat pojat menee vain yhden kierroksen, ei kunto eikä ääni kestäisi enempää. Nooa pääsikin sitten heti ekana koirana aloittamaan. Samaan aikaan pellolla oli toinen koira toisen lauman kanssa ja paristi meiltä koitti joku lammas lähteä toiseen porukkaan mutta hyvin toi takaisin. Muuten vauhtia ja intoa oli ihan turhan paljon alkuun ja yksi lammas karkasikin aidan yli toiselle pellolle. Stopit oli taas vähän kateissa mutta nyt teki käännöksissä paljon paremmat kaaret kuin aikoihin, samoin suorat kuljetukset oli tosi nättejä ja rauhallisia pääosin.
Peetun osuus meni kanssa varsin hyvin. Kovin mielellään itse jo tarjoaa sitä että menee pääpuolelle kääntämään. Alku mentiin liinassa, lopussa pari kiekkaa peruskuljetuksena. On se vaan niin varovainen ja herkkä poika Nooan jälkeen. Ja miten säikkyy, kun lampaat osuu aitaan tai jos joku kilisyttää porttia. Pojat pääsikin sitten lähtemään omien suoritustensa jälkeen ja Kina tuli vaihturina hengailemaan. Pääsi myös lyhyen pätkän tekee lampaillla. On se vaan kiva, kun makoilee ihmisten tuolien alla tai syö ruohoa, ei jaksa stressata tai mitään :)
Muuten meidän viikot on koostuneet ihanista metsälenkeistä pitkästä aikaa. Ihanaa kun Kinakin jaksaa jo painaa metsässä tunnin ongelmitta niin päästään taas kunnolla kulkemaan. Käytiin ihailemassa myös vepeporukan käytössä olevaa monttua, kun oli kesäsää ja Nooasta oli superkivaa seistä selkään asti vedesssä vaan paikallaan. Näki miten nautti. Sen jälkeen tosin sitten riittikin vauhtia molemmilla kun heiteltiin vesilelua. Oli hiekassa koirat ja lelut ja meikäläinenkin.
Löydettiin myös ihan uusia lenkkimaastoja meidän läheltä. Kiva paikka, johon ei pääse autolla mistään ja iso metsä metsätien vieressä. Ihan superia!
Ja ylitettiin myös itsemme ja lähdettiin siskoni kanssa Ruissaloon kävelemään. Tarkoituksena oli siedättää Kinaa ohikulkeviin ihmisiin, kun hänen mielestään kaikkia pitää aina mennä moikkaamaan. Kun ihmisiä tulee vastaan jokatoinen metri niin alkoi tepsiäkin :) Ja koska jätsikiska ei ollut auki enää piti vielä lähteä jokirantaan ostamaan pehmikset. Samalla ajettiin vähän förillä ja kuljettiin rantaakin. Nooa on nykyään niin super kun ei välitä mistään muusta kuin toisista koirista. Istui jopa förissä pikkulasten vieressä eikä yhtään ees yrittänyt haukahtaa. On paljon muuttunut kyllä parempaan hänen sietokykynsä. Kinaa nyt ei yllättäen hetkauttanut mikään muu kuin sillan kaide, sen vieressä ei uskaltanut kävellä. Kyllä muuten oli väsynyttä koiraa kun parituntia on maalaiskoirat ihmisten seassa yhtäkkiä!
Noon tokakiekka ok. Selvästi auttoi kun joutui kokonaan pois, koska oli kaikinpuolin paremmin kuulolla. Kunpa olisi omat lampaat niin voisi tehdä aina niin, että jos on tuhma, niin ei saa tehdä mitään. Sillä se oppisi, ei siihen oikein mikään muu ole tähän asti tehonnut kunnolla.
Lauantaina sitten oli se hellepaimennus luvassa. Olin järkännyt shelttien paimennuspäivän ja mulla oli kaksi koirapaikkaakin kun äitin Peetulle oli kanssa paikka. Heräsin sitten aamulla kuumeeseen, kurkkukipuun ja täysin kateissa olevaan ääneen. Päätin heti lähtiessä, että molemmat pojat menee vain yhden kierroksen, ei kunto eikä ääni kestäisi enempää. Nooa pääsikin sitten heti ekana koirana aloittamaan. Samaan aikaan pellolla oli toinen koira toisen lauman kanssa ja paristi meiltä koitti joku lammas lähteä toiseen porukkaan mutta hyvin toi takaisin. Muuten vauhtia ja intoa oli ihan turhan paljon alkuun ja yksi lammas karkasikin aidan yli toiselle pellolle. Stopit oli taas vähän kateissa mutta nyt teki käännöksissä paljon paremmat kaaret kuin aikoihin, samoin suorat kuljetukset oli tosi nättejä ja rauhallisia pääosin.
Peetun osuus meni kanssa varsin hyvin. Kovin mielellään itse jo tarjoaa sitä että menee pääpuolelle kääntämään. Alku mentiin liinassa, lopussa pari kiekkaa peruskuljetuksena. On se vaan niin varovainen ja herkkä poika Nooan jälkeen. Ja miten säikkyy, kun lampaat osuu aitaan tai jos joku kilisyttää porttia. Pojat pääsikin sitten lähtemään omien suoritustensa jälkeen ja Kina tuli vaihturina hengailemaan. Pääsi myös lyhyen pätkän tekee lampaillla. On se vaan kiva, kun makoilee ihmisten tuolien alla tai syö ruohoa, ei jaksa stressata tai mitään :)
Muuten meidän viikot on koostuneet ihanista metsälenkeistä pitkästä aikaa. Ihanaa kun Kinakin jaksaa jo painaa metsässä tunnin ongelmitta niin päästään taas kunnolla kulkemaan. Käytiin ihailemassa myös vepeporukan käytössä olevaa monttua, kun oli kesäsää ja Nooasta oli superkivaa seistä selkään asti vedesssä vaan paikallaan. Näki miten nautti. Sen jälkeen tosin sitten riittikin vauhtia molemmilla kun heiteltiin vesilelua. Oli hiekassa koirat ja lelut ja meikäläinenkin.
Löydettiin myös ihan uusia lenkkimaastoja meidän läheltä. Kiva paikka, johon ei pääse autolla mistään ja iso metsä metsätien vieressä. Ihan superia!
Ja ylitettiin myös itsemme ja lähdettiin siskoni kanssa Ruissaloon kävelemään. Tarkoituksena oli siedättää Kinaa ohikulkeviin ihmisiin, kun hänen mielestään kaikkia pitää aina mennä moikkaamaan. Kun ihmisiä tulee vastaan jokatoinen metri niin alkoi tepsiäkin :) Ja koska jätsikiska ei ollut auki enää piti vielä lähteä jokirantaan ostamaan pehmikset. Samalla ajettiin vähän förillä ja kuljettiin rantaakin. Nooa on nykyään niin super kun ei välitä mistään muusta kuin toisista koirista. Istui jopa förissä pikkulasten vieressä eikä yhtään ees yrittänyt haukahtaa. On paljon muuttunut kyllä parempaan hänen sietokykynsä. Kinaa nyt ei yllättäen hetkauttanut mikään muu kuin sillan kaide, sen vieressä ei uskaltanut kävellä. Kyllä muuten oli väsynyttä koiraa kun parituntia on maalaiskoirat ihmisten seassa yhtäkkiä!
Kommentit
Lähetä kommentti