Ongelmia paratiisissa

Ehdin juuri ennen juhannusta iloita, että ollaan päästy viimein maagisen kahden viikon kohtausvälin yli. No niin päästiin, kaksi viikkoa ja yksi päivä. Sitten tulikin entistä pahempi tilanne, kolme kohtausta 12 tunnin sisään. Usko meinasi jo loppua, että päästäänkö tästä ikinä mihinkään mutta sitkeästi yritetään taas muutoksia.

Muutoksilla olikin hurjat vaikutukset koiraan, pahimmat tähän asti. On todella väsynyt mutta samalla levoton ja hermostunut. Koordinaatiokyky on kadoksissa. Näössä vähän sanomista. Tuntui että kuuleekin huonosti.

Eilen päästiin vähän metsään. Suuri harmaa jolkotteli iloisesti mutta omaksi itsekseen todella hitaasti menemään. On kuin hidastettu versio itsestään. Jonkun mielestä normaali koira, itselleni kauheaa katsoa sitä tuollaisena.

Tänään aamulla sain vahvistuksen siihen, että ei tosiaan kaikki aistit toimi ihan normaalisti. Aamulenkillä lähti hitaasti jolkottelemaan poispäin minusta, vihelsin, huutelin mutta ei mitään reaktiota. Pitkän matkan päästä pysähtyi haistelemaan jotain ja näytti todella hämmentyneeltä, että miten hän näin kauas joutui. Kotiin tullessa ei reagoinut mitenkään koiran haukkumiseen edes, yleensä häntä vähintään nousee heti ylös. Samaten lähes vierestä lähti rusakko karkuun juoksemaan ja Nooa ei edes päätään liikauttanut. Huolestuttavaa. Toivottavasti menee ohitse tämä.

Pikku tyypillä oli sen sijaan varsinainen kyläilyputki juhannuksena. Ensin käytiin kummityttöni luona ja Kinahan oli seitsemännessä taivaassa kun oli lapsia ja sai juosta pihalla ja vielä hiekkakasakin löytyi :) Juhannuspäivänä vuorossa oli isoäitini ja vanhukset sai ihan siinä missä lapsetkin pikkukoiran heilumaan häntänsä mukana. On sen vaan niin kiva reissukaveri :)