Haastetta elämään
Normaalit viikottaiset tiistaitokotreenit ovat tauolla tammikuun ajan, mutta onneksi kouluttaja pyysi ryhmämme extemporena treenaamaan maanantaina. Treenien alku ei todellakaan näyttänyt hyvältä; hallin pihalla meitä vastaan juoksi Nooan koirakamut ja sen jälkeen mielentila ei ollut lainkaan kyllä treenimäinen vaan koira oli jokasuuntaan sinkoileva haukkuva viirupää. Luojankiitos se pystyy nykyään tasaantumaan treenimoodiin aika nopeasti, eikä seuraamme liittynyt uusi koiratuttavuus (vieläpä iso musta uros!) edes haitannut keskittymistä.
Tarkoitus oli tsekata läpi kaikki ALOn liikkeet, mutta suunnitelma muuttui vähän lennosta. Aloitettiin kuitenkin liikkeestä maahanmenolla. Tämä on Nooalle helppo ja hyvä liike. Pääsääntöisesti menee terävästi maahan ja nykyään pysyykin hyvin ja odottaa rauhassa sivu-käskyä. Vinoudesta maahanmenossa on päästy eroon kun ei edistä seuruussa niin pahasti. Vielä kun päästäisiin eroon ohjaajan tahattomasta tavasta vilkaista koiraa kohti käskyn yhteydessä. Treeniä peilin kanssa!
Jatkettiinkin sitten luoksetulon stopilla. Ensin muistuteltiin peruuttamalla poispäin koirasta ja käskystä stoppi seisomaan ja nami lentää taakse. Jotenkin mystisesti Nooan kohdalla treeni jatkui tästä ohjatulla noudolla. Ei olla tehty tätä kokonaisena liikkeenä ikinä. Olen aina jättänyt istumaan, vienyt itse kapulat ja sitten pyytänyt noutamaan. Nyt kouluttaja vei kapulat, seuruutin koiran kuten VOI-luokassa ja jätin seisomaan. Seisomaan jääminen kapulat selän takana oli paha mutta parin hudin jälkeen onnistui. Seisoi nätisti paikallaan ja lähti hyvällä vauhdilla oikeaan suuntaan, otti kapulan ja ei edes meinannut lähteä hakemaan myös toista vaikka sen oli nähty vietävän. Super!
Koska elämässä pitää olla joskus haasteita treenattiin myös EVL:n luoksetulo. Eli kutsutaan koira luokse, 1/3 matkasta tultuaan käsketään seisomaan, kutsutaan uudelleen luokse ja 2/3 tultua käsketään maahan ja sitten eteen/sivulle. Yksi ihan täydellinen onnistuminen tässä. Ei olla tätäkään ikinä ennen tehty, joten sai taas syytä olla ylpeä.
Sitten tunnaria. Ekalla toi väärän. Sitten jokakerta oikean, kapulat rivissä, ristissä, ympyrässä. Ongelmana tässä tunnarikapulan pureskelu noston jälkeen. Tämän kanssa isona haasteena kaiken puusta tehdyn järjetön pureskelu, koskee myös noutokapulaa muussakuin hyppynoudossa. Se on niin siistiä että ei huomaa edes mälvätä kapulaa.
Loppuun vielä kaukokäskyt istu-seiso ja maahan-seiso. Näistä M-S helpompi, nousee hissinä. I-S vaatii tekniikkatreeniä, korjaa helposti kaikkia tassuja noustessaan, ei oikein itsekään tiedä miten pääsisi parhaiten ylös.
Kaiken kaikkiaan ihan superhyvät treenit. Niin ihanaa treenata nykyään, kun koira on kuulolla ja itse aktiivinen eikä sitä tarvitse koko ajan pyytää pitämään kontaktia. Väliajat odottaa käy siihen-käskyllä, haukkuminen on enää satunnaista. Ja mikä parasta, uskaltaa pitää irti treenien ajan vaikka olisi vieraita koiria ryhmässä. Jos meinaakin lähteä haahuilemaan, niin tulee heti takaisin. En olisi uskonut vielä alkusyksystä että näin nopea muutos on mahdollista.
Tarkoitus oli tsekata läpi kaikki ALOn liikkeet, mutta suunnitelma muuttui vähän lennosta. Aloitettiin kuitenkin liikkeestä maahanmenolla. Tämä on Nooalle helppo ja hyvä liike. Pääsääntöisesti menee terävästi maahan ja nykyään pysyykin hyvin ja odottaa rauhassa sivu-käskyä. Vinoudesta maahanmenossa on päästy eroon kun ei edistä seuruussa niin pahasti. Vielä kun päästäisiin eroon ohjaajan tahattomasta tavasta vilkaista koiraa kohti käskyn yhteydessä. Treeniä peilin kanssa!
Jatkettiinkin sitten luoksetulon stopilla. Ensin muistuteltiin peruuttamalla poispäin koirasta ja käskystä stoppi seisomaan ja nami lentää taakse. Jotenkin mystisesti Nooan kohdalla treeni jatkui tästä ohjatulla noudolla. Ei olla tehty tätä kokonaisena liikkeenä ikinä. Olen aina jättänyt istumaan, vienyt itse kapulat ja sitten pyytänyt noutamaan. Nyt kouluttaja vei kapulat, seuruutin koiran kuten VOI-luokassa ja jätin seisomaan. Seisomaan jääminen kapulat selän takana oli paha mutta parin hudin jälkeen onnistui. Seisoi nätisti paikallaan ja lähti hyvällä vauhdilla oikeaan suuntaan, otti kapulan ja ei edes meinannut lähteä hakemaan myös toista vaikka sen oli nähty vietävän. Super!
Koska elämässä pitää olla joskus haasteita treenattiin myös EVL:n luoksetulo. Eli kutsutaan koira luokse, 1/3 matkasta tultuaan käsketään seisomaan, kutsutaan uudelleen luokse ja 2/3 tultua käsketään maahan ja sitten eteen/sivulle. Yksi ihan täydellinen onnistuminen tässä. Ei olla tätäkään ikinä ennen tehty, joten sai taas syytä olla ylpeä.
Sitten tunnaria. Ekalla toi väärän. Sitten jokakerta oikean, kapulat rivissä, ristissä, ympyrässä. Ongelmana tässä tunnarikapulan pureskelu noston jälkeen. Tämän kanssa isona haasteena kaiken puusta tehdyn järjetön pureskelu, koskee myös noutokapulaa muussakuin hyppynoudossa. Se on niin siistiä että ei huomaa edes mälvätä kapulaa.
Loppuun vielä kaukokäskyt istu-seiso ja maahan-seiso. Näistä M-S helpompi, nousee hissinä. I-S vaatii tekniikkatreeniä, korjaa helposti kaikkia tassuja noustessaan, ei oikein itsekään tiedä miten pääsisi parhaiten ylös.
Kaiken kaikkiaan ihan superhyvät treenit. Niin ihanaa treenata nykyään, kun koira on kuulolla ja itse aktiivinen eikä sitä tarvitse koko ajan pyytää pitämään kontaktia. Väliajat odottaa käy siihen-käskyllä, haukkuminen on enää satunnaista. Ja mikä parasta, uskaltaa pitää irti treenien ajan vaikka olisi vieraita koiria ryhmässä. Jos meinaakin lähteä haahuilemaan, niin tulee heti takaisin. En olisi uskonut vielä alkusyksystä että näin nopea muutos on mahdollista.
Kommentit
Lähetä kommentti