Häirikkökoirasta häiriökoiraksi

Follow my blog with Bloglovin

Siinä on puolensa, että yksi parhaista ystävistäsi on ihan ammattilaiskoirankouluttaja. Nimittäin oma koirasi saa hitokseen mahdollisuuksia erilaiseen treeniin kun eri ryhmiin tarvitaan "nollakoiria" tai esimerkiksi häiriökoiria ohitustreeneihin.

Nooa ei ole aina ollut ihan silleen helpoimmasta päästä koirien ohittelussa ja muussa vastaavassa hillittyä käytöstä vaativassa toiminnassa. Puisto, jossa on yli kymmenen vierasta koiraa sai vielä kesällä sen flippaamaan aika totaalisesti. Ei se välttämättä siis rähjää, mutta ei vaan pysynyt liitoksissaan, eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Tuolloin ruokakaan ei maistunut lähes lainkaan, joten motivointi yhdessä tekemiseen oli aika haastavaa.

Lenkkeilemässä kotimaisemissa

Luojankiitos entinen ohituskurssien ja muiden ryhmien harjoitusten taattu häirikkökoira oli eilen oikeasti hyvin hallinnassa oleva häiriökoira! Häiriökoirien tehtävä on siis tuoda kurssilaisille mahdollisuuksia ohittaa muitakin kuin oman kurssiporukkansa koiria, koska tunnetusti niihin viikottain nähtäviin koiriin alkaa tottua aika nopeasti. Nooa hoiti hommansa hienosti, ei provosoitunut edes sille haukkuvista koirista ja korjasi ohituksissa ja koirien välistä pujotteluissa heti kontaktin jos vilkaisi muualle. Remmi pysyi löysällä ja molempien mieli hyvänä. Tämä teki meillekin hyvää, koska maalaispitäjässä tulee koira vastaan noin kerran viikossa...

Luupalkkio hyvästä suorituksesta

Tänään aamulla iloitsinkin sitten minulle tulleesta ahaa-elämyksestä. Keksin ainakin hetkellisesti miten asettelen askeleeni, katseeni ja hartiani saksalaisessa käännöksessä, vasemmassa täyskäännöksessä ja meillä vaikeassa käännöksessä oikealle. Sujuivat kuin unelma, koira kääntyi terävästi ja takapäätään käyttäen ja mitään apuja ei ollut käytössä. Jippii! Sama tuskin onnistuu enää illalla, mutta hei maasta se pienikin ponnistaa...