Sairastuvalta päivää

Eilen koitti se päivä, jota on pohdittu ja jahkattu ja varattu ja peruttu - Nooan kastraatio. Nooa on löytänyt miehisyytensä todella aikaisin ja ollut hieman suurella testosteronimäärällä varustettu. Kerran on suurentunutta eturauhasta jo hoidettu hormonipiikillä ja nytkin eläinlääkäri leikkauksen jälkeen onnitteli valinnasta tehdä toimenpide, koska eturauhanen oli kuulemma jo taas alkanut suurentua. Ainut mikä jää harmittamaan, on että sitä harrastus-hoota ei ehditty sitten hakea. Noh, tuskin sitä kyllä tarvitaankaan!

Potilasta ei sitten yhtään eilen naurattanut koko homma. Ensimmäiset tunnit kotosalla meni syöksähdellen huoneesta toiseen jokseenkin hätääntyneenä, mutta alkuillasta meno rauhoittui onneksi.

Ilalla sängyssä nukuttiin jo rennosti ja ulkona ei tuntunut koko leikkaushaavaan olevan lainkaan! Yö oli jokseenkin levoton mutta näin on kyllä ollut röntgenkuvien ja rauhoituksen jälkeenkin.

Tänään ei ole enää pidetty haavasuojapukua eikä kauluria. Haava ei kiinnosta kuin kovin satunnaisesti ja koiraa tuntuu harmittavan vaan se, ettei saa lenkkeillä tuolla paukkupakkasessa pidempään. Toivottavasti seuraavat 9 päivää rauhallista eloakin sujuvat hyvin eikä koiran pää hajoa kun ei pääse juoksemaan ja reuhomaan!