Hyppytekniikkaa ja lepiä
Meidän oli tarkoitus päästä jo tammikuussa hyppytekniikkakoulutukseen mutta kastraation sairasloma sotki suunnitelmat. Onneksi uusi mahdollisuus koitti lauantaina ja innoissaan lähdettiin selvittämään mikä on tämän hetken tilanne tekniikan suhteen ja mitä pitää treenata.
Päivä alkoi luennolla jossa käytiin läpi hyppäämiseen vaikuttavia tekijöitä sekä hyppytekniikan harjotteita teoriassa. Tällä kouluttajalla käytössä oli Susan Salon menetelmä ja innarit ja vastaavat olivat minulle tuttuja harjotteita hevospuolelta.
Käytännön harjoitukset aloitettiin hyppytekniikan perussarjalla eli tasaisin välein olevilla hyvin matalilla esteillä. Sarjan päässä on palkka targettina maassa ja nimenomaan maassa. Harjoituksen ideana on opettaa koiralle ajatusta pään pitämisestä alhaalla, johon myös maassa oleva palkka perustuu. Kaikki koirat aloittivat matalalla rimalla, vaihdettiin sitten speedbumpiin ja ruotsalaiseen okseriin. Koiran piti lähtötilanteessa olla tassut mahdollisimman lähellä ensimmäistä estettä ja istua todella ryhdikkäänä. Tätä voisi vielä avustaa nostattamalla koiraa namilla vähän vaikka kurreasentoon ennen lähtöä.
Nooan kanssa ei olla tehty mitään agilityhypyillä varmaan puoleen vuoteen eikä estefokusta oikein niillä ole samalla tavalla enää. Sivulla istuessa jäi pitämään kontaktia ja jos taas vaihdoin taakse niin helposti valui vähän kyyryyn ennen lähtöä. Treenaamme siis fokusta edessä olevalle palkalle myös esteillä! Itse harjoitus sujui muuten ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla tömäytti laskeutumiset, eikä etuosassa ollut joustoa. Hartioista jumissa, sanoi kouluttaja. Tiedossa on ja on ihan aina vaikka mitä tekisi, oli vastaukseni. Tehtiin vähän hartioiden avausjumppaa ja seuraavat meni paljon pehmeämmin ja ruotsalaisilla oksereilla näin itsekin miten asento vaihtui matalemmaksi.
Toisena harjoituksena oli setpoint eli kahden esteen sarja, jossa toinen aina matala pysty ja toinen okseri jonka korkeutta muutetaan ja koitetaan hakea sitä pistettä missä koira vielä hyppää puhtaasti. Olen varjellut Nooaa ja en ole tietoisesti hypyttänyt korkeaa hyppyä ollenkaan. 40cm oli korkeus minkä hyppäsi vielä pehmeästi, 45 cm nykäsi jo vähän etuosalla. Tämä harjoitus oli paljon parempi Nooalle, hypyt oli teknisesti paljon parempia ja käytti koko kroppaansa.
Meillä menee harmittavasti jatkopäivien kanssa aikataulut ristiin, mutta saatiin kuitenkin sovittua jatkoharjoitukset meillekin. Niistä lisää tuonnempana sitten. Väliajalla treenataan etenkin perussarjaa jotta saadaan koiralle ajatusta oikeasta tekniikasta lisää.
Sunnuntaina meillä piti olla paimennustreenit mutta ne peruuntuivat jäisen harjoitusalueen vuoksi. Hiukan kauhuissani mietinkin, miten kaadun minä ja koira ja lampaat jos joku tekee pienenkin virheliikkeen eli meidän kannalta ihan hyväkin että peruuntuivat. En halua koiraakaan hajottaa, kun tiedän sen lähtevän tosi terävällä liikkeellä hakemaan laumasta irtaantuvat lampaat niin äkkiä menee joku paikka rikki kun siinä kaatuu.
Koska sunnuntaille ei sitten jäänyt sen enempiä aktiviteetteja, vietettiin löhöpäivää. Nooa juoksenteli pihalla kavereiden kanssa ja teki sille parasta lihashuoltoa eli vapaata juoksua ja leikkiä. Välissä kyllä käytiin tekemässä lyhyet verijäljet metsässä. Edelleen verenhaju vähän tekee koko koiran olemuksesta epävarman vaikka ihan hyvin jäljestääkin. Tallattu jälki on enemmän Nooan juttu kyllä selvästi.
Päivä alkoi luennolla jossa käytiin läpi hyppäämiseen vaikuttavia tekijöitä sekä hyppytekniikan harjotteita teoriassa. Tällä kouluttajalla käytössä oli Susan Salon menetelmä ja innarit ja vastaavat olivat minulle tuttuja harjotteita hevospuolelta.
Käytännön harjoitukset aloitettiin hyppytekniikan perussarjalla eli tasaisin välein olevilla hyvin matalilla esteillä. Sarjan päässä on palkka targettina maassa ja nimenomaan maassa. Harjoituksen ideana on opettaa koiralle ajatusta pään pitämisestä alhaalla, johon myös maassa oleva palkka perustuu. Kaikki koirat aloittivat matalalla rimalla, vaihdettiin sitten speedbumpiin ja ruotsalaiseen okseriin. Koiran piti lähtötilanteessa olla tassut mahdollisimman lähellä ensimmäistä estettä ja istua todella ryhdikkäänä. Tätä voisi vielä avustaa nostattamalla koiraa namilla vähän vaikka kurreasentoon ennen lähtöä.
Nooan kanssa ei olla tehty mitään agilityhypyillä varmaan puoleen vuoteen eikä estefokusta oikein niillä ole samalla tavalla enää. Sivulla istuessa jäi pitämään kontaktia ja jos taas vaihdoin taakse niin helposti valui vähän kyyryyn ennen lähtöä. Treenaamme siis fokusta edessä olevalle palkalle myös esteillä! Itse harjoitus sujui muuten ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla tömäytti laskeutumiset, eikä etuosassa ollut joustoa. Hartioista jumissa, sanoi kouluttaja. Tiedossa on ja on ihan aina vaikka mitä tekisi, oli vastaukseni. Tehtiin vähän hartioiden avausjumppaa ja seuraavat meni paljon pehmeämmin ja ruotsalaisilla oksereilla näin itsekin miten asento vaihtui matalemmaksi.
Toisena harjoituksena oli setpoint eli kahden esteen sarja, jossa toinen aina matala pysty ja toinen okseri jonka korkeutta muutetaan ja koitetaan hakea sitä pistettä missä koira vielä hyppää puhtaasti. Olen varjellut Nooaa ja en ole tietoisesti hypyttänyt korkeaa hyppyä ollenkaan. 40cm oli korkeus minkä hyppäsi vielä pehmeästi, 45 cm nykäsi jo vähän etuosalla. Tämä harjoitus oli paljon parempi Nooalle, hypyt oli teknisesti paljon parempia ja käytti koko kroppaansa.
Meillä menee harmittavasti jatkopäivien kanssa aikataulut ristiin, mutta saatiin kuitenkin sovittua jatkoharjoitukset meillekin. Niistä lisää tuonnempana sitten. Väliajalla treenataan etenkin perussarjaa jotta saadaan koiralle ajatusta oikeasta tekniikasta lisää.
Sunnuntaina meillä piti olla paimennustreenit mutta ne peruuntuivat jäisen harjoitusalueen vuoksi. Hiukan kauhuissani mietinkin, miten kaadun minä ja koira ja lampaat jos joku tekee pienenkin virheliikkeen eli meidän kannalta ihan hyväkin että peruuntuivat. En halua koiraakaan hajottaa, kun tiedän sen lähtevän tosi terävällä liikkeellä hakemaan laumasta irtaantuvat lampaat niin äkkiä menee joku paikka rikki kun siinä kaatuu.
Koska sunnuntaille ei sitten jäänyt sen enempiä aktiviteetteja, vietettiin löhöpäivää. Nooa juoksenteli pihalla kavereiden kanssa ja teki sille parasta lihashuoltoa eli vapaata juoksua ja leikkiä. Välissä kyllä käytiin tekemässä lyhyet verijäljet metsässä. Edelleen verenhaju vähän tekee koko koiran olemuksesta epävarman vaikka ihan hyvin jäljestääkin. Tallattu jälki on enemmän Nooan juttu kyllä selvästi.
Kommentit
Lähetä kommentti