Hallipaimennusta
Nooa aloitti paimennustaipaleensa eilisestä tasan vuosi sitten samassa hallissa kuin mihin eilenkin suunnattiin. Itse en oikein perusta hallissa työskentelyssä, koska tila tuntuu jatkuvasti loppuvan kesken, seinä tulee aina vaan vastaan ja turveallergian vuoksi yskin viikon keuhkoja pihalle treenien jälkeen. Harmi vaan, että näin talvisaikaan pimeä tulee sen verran aikaisin ettei ole oikein vaihtoehtoja.
Nooa on ollut nuoresta asti taitava ja lampaita hyvin lukeva ja nätisti kohteleva paimen. Suuresti arvostamani kouluttajan sanoin "tämä koira on liian hyvä näin nuoreksi". Ja se asia sitten kostautui viime syksynä, kun koira sai eteensä sille vielä henkisesti liian vaativia tehtäviä, jotka aiheuttivat liiallisen paineistumisen ja ongelman, että koira lähti välissä heittämään stressilenkkiä eli juoksemaan laidunta ympäri haukkuen. Otettiin sitten ihan reilu tauko koko hommaan ja nyt joulukuun lopulla palattiin vasta kuvioihin.
Käydään nyt talviaika pääsääntöisesti paimentamassa paikassa, jossa saa olla kelillä kuin kelillä ulkona ja lampaat Nooan tähän mielentilaan tarpeeksi rauhallisia. Treenien säännöllisyyden vuoksi aina välillä sitten täydennetään kuviota hallissa. Itselläni oli aika paha pelkopeikko olkapäällä halliin menosta. Ajattelin että jos jostain koira kerää painetta niin hallista. Kouluttaja onneksi valoi uskoa minuun, että katotaan rauhassa. Jollei oo hyvä niin sitten mietitään uudelleen.
Pelko osoittautui aivan turhaksi. Koira oli rento, kuulolla ja kesti ohjausta hyvin. Ekalla kierroksella haettiin vaan tuntumaa halliin ja liukkaasti liikkuviin lampaisiin. Tehtiin kahdeksikkoa, serpentiiniä ja testailtiin miten hyvin koira pysyy tasapainossa. Pari nättiä stoppia ja menin koiran luokse kehumaan sitä stopista, jotta oppii että minun luokse tuleminen ei aina tarkoita lopettamista.
Tauon jälkeen jatkettiin samaa, mutta lisättiin väleihin hakukaaria. Hallin toisessa päässä on aina pyöröpaali jonka ympäri koira on hyvä kiepauttaa kaarella, niin saa helpommin vähän avattua kaarta. Kaarelle lähtö on edelleen turhan sähäkkä ja vauhti koko kaaren liian kova ja saisi lähteä vähän laajemmallekin mielellään. Mutta nyt stoppasi tosi nätisti tasapainoon ja nosti rauhassa siitä lampaat. Ollaan tehty hakuja viimeeksi syyskuun alussa, siihen nähden suunnat muistissa tosi hyvin. Loppuun tehtiin vielä pari kertaa hallittu lopetus, jonka jälkeen saikin vielä jatkaa kuljettamista vähän aikaa. Lopetukset on ollut toinen suuri ongelma meillä, koira kun ei haluaisi tulla pois lampailta. Nyt kuitenkin lähti innoissaan mukaan kun kehuin heti kun vilkaisikin "riittää"-käskyn jälkeen minua.
Jäi todella hyvä mieli treeneistä. Näissä arkitreeneissä käy pääosin bortsuja, joten tuollainen harmaa ohjus todella erottuu joukosta, mutta porukka on tosi kivaa ja on kiva kuulla kehuja bortsuihmisiltäkin :)
Kuvat on otettu ennen joulua olleesta paimennuksesta.
Nooa on ollut nuoresta asti taitava ja lampaita hyvin lukeva ja nätisti kohteleva paimen. Suuresti arvostamani kouluttajan sanoin "tämä koira on liian hyvä näin nuoreksi". Ja se asia sitten kostautui viime syksynä, kun koira sai eteensä sille vielä henkisesti liian vaativia tehtäviä, jotka aiheuttivat liiallisen paineistumisen ja ongelman, että koira lähti välissä heittämään stressilenkkiä eli juoksemaan laidunta ympäri haukkuen. Otettiin sitten ihan reilu tauko koko hommaan ja nyt joulukuun lopulla palattiin vasta kuvioihin.
Käydään nyt talviaika pääsääntöisesti paimentamassa paikassa, jossa saa olla kelillä kuin kelillä ulkona ja lampaat Nooan tähän mielentilaan tarpeeksi rauhallisia. Treenien säännöllisyyden vuoksi aina välillä sitten täydennetään kuviota hallissa. Itselläni oli aika paha pelkopeikko olkapäällä halliin menosta. Ajattelin että jos jostain koira kerää painetta niin hallista. Kouluttaja onneksi valoi uskoa minuun, että katotaan rauhassa. Jollei oo hyvä niin sitten mietitään uudelleen.
Pelko osoittautui aivan turhaksi. Koira oli rento, kuulolla ja kesti ohjausta hyvin. Ekalla kierroksella haettiin vaan tuntumaa halliin ja liukkaasti liikkuviin lampaisiin. Tehtiin kahdeksikkoa, serpentiiniä ja testailtiin miten hyvin koira pysyy tasapainossa. Pari nättiä stoppia ja menin koiran luokse kehumaan sitä stopista, jotta oppii että minun luokse tuleminen ei aina tarkoita lopettamista.
Tauon jälkeen jatkettiin samaa, mutta lisättiin väleihin hakukaaria. Hallin toisessa päässä on aina pyöröpaali jonka ympäri koira on hyvä kiepauttaa kaarella, niin saa helpommin vähän avattua kaarta. Kaarelle lähtö on edelleen turhan sähäkkä ja vauhti koko kaaren liian kova ja saisi lähteä vähän laajemmallekin mielellään. Mutta nyt stoppasi tosi nätisti tasapainoon ja nosti rauhassa siitä lampaat. Ollaan tehty hakuja viimeeksi syyskuun alussa, siihen nähden suunnat muistissa tosi hyvin. Loppuun tehtiin vielä pari kertaa hallittu lopetus, jonka jälkeen saikin vielä jatkaa kuljettamista vähän aikaa. Lopetukset on ollut toinen suuri ongelma meillä, koira kun ei haluaisi tulla pois lampailta. Nyt kuitenkin lähti innoissaan mukaan kun kehuin heti kun vilkaisikin "riittää"-käskyn jälkeen minua.
Jäi todella hyvä mieli treeneistä. Näissä arkitreeneissä käy pääosin bortsuja, joten tuollainen harmaa ohjus todella erottuu joukosta, mutta porukka on tosi kivaa ja on kiva kuulla kehuja bortsuihmisiltäkin :)
Kuvat on otettu ennen joulua olleesta paimennuksesta.
Kommentit
Lähetä kommentti