Friends make the world a better place

Jos viikonloppuna on treenattu, niin on myös leikitty! Meidän kylällä asuu yksi Nooan parhaista kavereista, sileäkarvainen collie Nella. Nooalla ja Nellalla synkkaa niin hyvin; molemmat tykkää juosta, hyppiä ja riekkua. Ovat ihan tasaväkisiä leikeissään eikä hommaa tarvitse ikinä käydä keskeyttämässä liian rajujen otteiden tai muun tyhmäilyn takia. Ja kun Nellan omistajakin on vielä kiva, niin mehän tykätään lenkkeilystä heidän kanssaan aika paljon :)

Alla Nellan omistajan ottamana kuvasatoa lauantaiaamun lenkiltä.

Eilen Nooalla oli huoltopäivä. Ensin pääsi juoksulenkille siskoni kanssa (luksusta mulle ettei tarvii viedä koiraa lenkille!) ja sitten illalla laserointi. Alkuviikon liukasteluista ja sunnuntain hyppytreeneistä huolimatta ei mitään jumeja tai kiristyksiä, jihaa!

Sen sijaan mikä ei ollut niin jihaa oli koiran stressitaso hallin keittiötiloissa tehdyn hoidon aikana. Ei pystynyt yhtään rauhoittumaan vaan hallista kuuluvat äänet ja kaikki oli vaan liikaa. Ilmeisesti ollaan taas treenattu liian paljon ja hoidettu päätä liian vähän, koska stressitaso on selvästi nousussa. Otetaanpa siis askel toiseen suuntaan taas. Samalla totesin että voipi olla ettei tästä tehdä koskaan kisakoiraa mihinkään kenttälajiin. Sille vaan häiriöä on niin haastavia. Mielummin pidän hyväntuulisen ja iloisen kotikoira, kuin stressaantuneen ja häiriökäytöksisen kisakoiran. Saattaa olla ettei kultaista keskitietä näiden välille löydetä.