Hankitreenit
Etelä-Suomen talvikelit on olleet kaikkea muuta kuin otolliset mihinkään ulkona tapahtuvaan harrastukseen muutaman viikon aikana. Ensin oli lunta, sitten tuli jäätikkö ja juuri kun se jäätikkö meinasi sulaa, tuli lisää lunta. Lopputuloksena irtolumikerros jäätikön päällä eli takuuvarman keino lentää nurin. Samasta syystä oli viikon varrelta paimennustreenejäkin peruttu tasaiseen tahtiin. Perjantaista sunnuntaihin sitä lunta sitten päättikin sataa vielä vähän lisää, joten meidän sunnuntain treenit saatiin vietyä läpi mutta aikamoisessa hangessa rämpien!
Hangesta ja lumisateesta johtuen 15 martan katraskaan ei kyllä ollut sitten mitenkään innostunut liikkumaan mihinkään. Nooa aloitti kuitenkin tällä kertaa nätisti ja rauhassa ja ei kerännyt kierroksia juoksemisen merkeissä vaikka lampaat olikin tahmeita. Tehtiin eka kiekka kuljetusta ja hakuja. Kuljetuksessa ääntä riitti, kun joukossa oli yksi tuijottelemaan ja haahuilemaan jäävä lammas. Stopit nyt aika ok ja lampaista luopui tosi nätisti lopussa.
Tokalla kiekalla koutsi päätti heittää haastetta kehiin ja meidän piti käyttää lampaat niiden päiväaitauksen puolella ja tuoda sitten takaisin portista treeniaitaukseen. Haahuilevan lampaan seuraan oli liittynyt tuijottava ja haastava lammas, jolla pienet sarvet. Kun tuotiin laumaa vartiointiin kauemmas portista tuijotteleva lammas jäi haastamaan Nooaa ja juuri samalla hetkellä kun Nooa teki liikkeen sivuttain sitä kohti saadakseen sen liikkeelle, lammas käänsi päätään ja sarvi osui suoraan koiraa kylkeen niin että ulvahdus vaan kuului. Onneksi sen suurempaan vammaa ei näyttänyt syntyvän vaan homma jatkui.
Toiseen suuntaan lampaat kulki nätisti ja saatiin ne vielä väliaitaukseenkin ok, mutta sittenhän ne jymähti täysin. Koiralla paloi hermot, kun ne ei liikkunut ja räkytys alkoi ja mulla meni hermot räkytykseen. Aika taistelu oli saada ne johonkin niin, että sain portin auki ja lampaat portista ulos mutta sieltä ne tuli! Lopetettiin treenit kuljettamalla lampaita hetken vielä treeniaitauksessa ja lopulta Nooakin alkoi tajuamaan, että jos suu pysyy supussa eikä huuda lampaidan korvaan ja pitää vähän väliä laumaan niin ne liikkuu helpommin :)
Treenit oli haastavat mutta olen supertyytyväinen koiraan! Stopit alkoi toimia, ohjaus toimi ilman paimennussauvaakin ja pysyi hommissa koko ajan vastoinkäymisistä huolimatta. Sinnikkyyttä ja itsevarmuutta alkaa pikkuhiljaa taas löytyä enemmän ja enemmän :)
Hangesta ja lumisateesta johtuen 15 martan katraskaan ei kyllä ollut sitten mitenkään innostunut liikkumaan mihinkään. Nooa aloitti kuitenkin tällä kertaa nätisti ja rauhassa ja ei kerännyt kierroksia juoksemisen merkeissä vaikka lampaat olikin tahmeita. Tehtiin eka kiekka kuljetusta ja hakuja. Kuljetuksessa ääntä riitti, kun joukossa oli yksi tuijottelemaan ja haahuilemaan jäävä lammas. Stopit nyt aika ok ja lampaista luopui tosi nätisti lopussa.
Tokalla kiekalla koutsi päätti heittää haastetta kehiin ja meidän piti käyttää lampaat niiden päiväaitauksen puolella ja tuoda sitten takaisin portista treeniaitaukseen. Haahuilevan lampaan seuraan oli liittynyt tuijottava ja haastava lammas, jolla pienet sarvet. Kun tuotiin laumaa vartiointiin kauemmas portista tuijotteleva lammas jäi haastamaan Nooaa ja juuri samalla hetkellä kun Nooa teki liikkeen sivuttain sitä kohti saadakseen sen liikkeelle, lammas käänsi päätään ja sarvi osui suoraan koiraa kylkeen niin että ulvahdus vaan kuului. Onneksi sen suurempaan vammaa ei näyttänyt syntyvän vaan homma jatkui.
Toiseen suuntaan lampaat kulki nätisti ja saatiin ne vielä väliaitaukseenkin ok, mutta sittenhän ne jymähti täysin. Koiralla paloi hermot, kun ne ei liikkunut ja räkytys alkoi ja mulla meni hermot räkytykseen. Aika taistelu oli saada ne johonkin niin, että sain portin auki ja lampaat portista ulos mutta sieltä ne tuli! Lopetettiin treenit kuljettamalla lampaita hetken vielä treeniaitauksessa ja lopulta Nooakin alkoi tajuamaan, että jos suu pysyy supussa eikä huuda lampaidan korvaan ja pitää vähän väliä laumaan niin ne liikkuu helpommin :)
Treenit oli haastavat mutta olen supertyytyväinen koiraan! Stopit alkoi toimia, ohjaus toimi ilman paimennussauvaakin ja pysyi hommissa koko ajan vastoinkäymisistä huolimatta. Sinnikkyyttä ja itsevarmuutta alkaa pikkuhiljaa taas löytyä enemmän ja enemmän :)
Kommentit
Lähetä kommentti