Lampaiden laskemista läpi viikonlopun
Olin lähes koko viikon työreissussa ja Nooa hoidossa äitini luona. Nooa rakastaa yli kaiken olla siellä, shelttiseuraa löytyy ja saa riekkua aidatulla pihalla niin paljon kuin sielu sietää. Silti se vaan osaa olla onnellinen kun äiti tulee hakemaan kotio :)
Perjantaina piti mennä gurun pitämään noutoklinikkaan mutta oma jäänaskalin iskuja muistuttava päänsärky vesitti aikeet. Ollaan onneksi päästy kapulan pureskelusta jo parhaimmillaan 30sek nättiin pitoon omin keinoin, joten suurin hätä on takanapäin!
Lauantaina olikin sitten vuorossa pitkästä aikaa paimennustreenit. Nooa sai aloittaa hakemalla treenilampaat ja varsin nätisti tuotiin lampaat portille Mervin lajittelua varten. Päivän treeniteemana oli häkitykset pitkästä aikaa. Homma olisi voinut mennä kohtuu suopeasti jos mammat eivät olisi olleet ihan niin villillä tuulella! Varsinkin pari tummempaa lambia oli päättänyt että nyt on pikakiiturien nopeusajot käynnissä ja vilistivät omian reittejään kohti kotiaitauksen porttia niin kovaa kuin kintuistaan pääsivät. Nooa kyllä yllätti näissä tilanteissa ja jätti lähtemättä karkulaisten perään jos käski odottamaan ja jos taas sai hakea niin toi aina takaisin laumaan ilman ylimääräistä juoksutusta. Toki hakukaari on turhan ahdas mutta muuten fiksua työtä nuorelta mieheltä! Lampaat kyllä saatiin häkkiiä ja uloskin sieltä muutamaankin otteeseen, ihan oppikirjakamaa homma ei ollut kun koira valui stopeista välillä ja välillä taas valui lampaat omia aikojaan jonnekin.
Se mikä oli positiivisinta oli, että koira kesti ohjausta ja painetta äärimmäisen hyvin nyt. Sai sanoa kunnolla ja sen jälkeen olikin hyvää työtä. Ei hermostunut häkityksistä, eikä mopo lähtenyt käsistä vaan vain keuli pahasti vaikka karkurilampaiden takaisin laumaan hakeminen olikin aika kiihdyttävää hommaa. Hyvän mielen kruunasi kouluttajan vakuuttelut että selvitetään helposti esikoe. Jos tulee ongelmia niin sitten vaan sovelletaan. Se mikä tekee hommasta vähän helmpompaa on, että jos mitä tahansa tapahtuu niin koira tuo kyllä aina lauman takaisin minulle. Valitettavasti vaan pakkaa sen helposti vähän turhan tiiviiksi ja ylityöskentelee, mutta eipä ainakaan lampaat karkaa niin äkkiä :)
Sunnuntaina puolestaan koira sai jäädä lepäilemään (lue riekkumaan kavereiden kanssa pihalle) ja minä lähdin paimennuksen teorialuennolle. Alkuun käsiteltiin lampaiden käyttäytymistä ja käsittelyä, joka olikin aika pitkälti tuttua kauraa. Sitten käytiin läpi Traditional Style kisoja ja lopuksi BC/WK kisoja. Varsinkin viimeinen osio oli varsin mielenkiintoinen, kun en ole bortsukisoja käynyt katsomassa enkä niin niihin tutustunut.
Perjantaina piti mennä gurun pitämään noutoklinikkaan mutta oma jäänaskalin iskuja muistuttava päänsärky vesitti aikeet. Ollaan onneksi päästy kapulan pureskelusta jo parhaimmillaan 30sek nättiin pitoon omin keinoin, joten suurin hätä on takanapäin!
Lauantaina olikin sitten vuorossa pitkästä aikaa paimennustreenit. Nooa sai aloittaa hakemalla treenilampaat ja varsin nätisti tuotiin lampaat portille Mervin lajittelua varten. Päivän treeniteemana oli häkitykset pitkästä aikaa. Homma olisi voinut mennä kohtuu suopeasti jos mammat eivät olisi olleet ihan niin villillä tuulella! Varsinkin pari tummempaa lambia oli päättänyt että nyt on pikakiiturien nopeusajot käynnissä ja vilistivät omian reittejään kohti kotiaitauksen porttia niin kovaa kuin kintuistaan pääsivät. Nooa kyllä yllätti näissä tilanteissa ja jätti lähtemättä karkulaisten perään jos käski odottamaan ja jos taas sai hakea niin toi aina takaisin laumaan ilman ylimääräistä juoksutusta. Toki hakukaari on turhan ahdas mutta muuten fiksua työtä nuorelta mieheltä! Lampaat kyllä saatiin häkkiiä ja uloskin sieltä muutamaankin otteeseen, ihan oppikirjakamaa homma ei ollut kun koira valui stopeista välillä ja välillä taas valui lampaat omia aikojaan jonnekin.
Se mikä oli positiivisinta oli, että koira kesti ohjausta ja painetta äärimmäisen hyvin nyt. Sai sanoa kunnolla ja sen jälkeen olikin hyvää työtä. Ei hermostunut häkityksistä, eikä mopo lähtenyt käsistä vaan vain keuli pahasti vaikka karkurilampaiden takaisin laumaan hakeminen olikin aika kiihdyttävää hommaa. Hyvän mielen kruunasi kouluttajan vakuuttelut että selvitetään helposti esikoe. Jos tulee ongelmia niin sitten vaan sovelletaan. Se mikä tekee hommasta vähän helmpompaa on, että jos mitä tahansa tapahtuu niin koira tuo kyllä aina lauman takaisin minulle. Valitettavasti vaan pakkaa sen helposti vähän turhan tiiviiksi ja ylityöskentelee, mutta eipä ainakaan lampaat karkaa niin äkkiä :)
 |
| Järven jäällä jäähdyttelemässä paimennuksen höyryjä |
Sunnuntaina puolestaan koira sai jäädä lepäilemään (lue riekkumaan kavereiden kanssa pihalle) ja minä lähdin paimennuksen teorialuennolle. Alkuun käsiteltiin lampaiden käyttäytymistä ja käsittelyä, joka olikin aika pitkälti tuttua kauraa. Sitten käytiin läpi Traditional Style kisoja ja lopuksi BC/WK kisoja. Varsinkin viimeinen osio oli varsin mielenkiintoinen, kun en ole bortsukisoja käynyt katsomassa enkä niin niihin tutustunut.
Kommentit
Lähetä kommentti